Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Sohvi ja Ronja, tervehdys teille. Ja toki kaikille muillekin.
Meillä vain aikalailla samat aikataulut. Minulla oli nyt tämän viikon maanantaina kuudes doke, eilen aamulla nakkasin viimeiset kortisonit kitusiin tähän sessioon. Naama on pyöreä ja punainen, kuin auringonlasku. Suussa on makumuutoksia, kaikki maistuu kovin pahalle, ja silti tuntuu, että koko ajan pitää jotain sinne tukkia. Vaatteet kutistuu kaapissa niin että rutina käy, ja rasvasolut pullistelee. Yleensä mulla on alkanut vatsaoireet viiveellä, kun kortisoni loppuu. Ja niinhän ne eilen jo enteilikin olemassa oloaan. Kynnet on mennyt tosi huonoon kuntoon, oikea aallokko on ilmestynyt jokaiseen kynteen. Pahoinvoinnista ei onneksi ole tarvinnut kärsiä. Uupumus ja väsymys on kyllä seuralaisena.
Lauantaiksi olisi varattuna teatteriliput, jospa siihen tokenisi, että jaksaisi lähteä. Varasimme liput jo syyskuussa, kun sytoaikataulut ei ollut vielä tiedossa.
Seuraava cocktail sitten taas 16 päivä. Ymmärsin lääkärin puheista, että näillä mennään tammikuulle, sitten taas CT ja luustokartta. Tuo uinuminen minua kovasti kiehtoo, kun kuulin siitä vasta täällä ketjussa. Pitääkin muistaa kysyä siitä.
Xgeva piikitykset jatkuu, maanantaina seuraava. Pitääkin käydä tarkistamassa, oliko eiliset kalkkiarvot ok, että voidaan pistää.

Meilläkin jännät paikat, kun vauvan laskettu aika on nyt lauantaina. Kuiskailikinkin tälle tulokkaalle, että lauantai pitää pysyä vielä siellä omassa yksiössä, kun mummi menee teatteriin, eikä silloin pääse kotimieheksi pikkuveljelle. Puhelin kun pitää laittaa kiinni esityksen ajaksi. Toki heillä on tehtynä varasuunnitelma jo vointinikin takia.

Ei sitä omakannasta tosiaan helpotusta saa. Minä erehdyin alkuun sinne menemään, ja luin sieltä vahvistuksen luuston metareille. Sittenpä syton aikaan hoitaja sanoi, että varmaan tiedätkin. No enpä ollut muualta tiennyt, kun en ollut siinä välissä nähnyt lääkäriä. Sitten haettiin lääkäri sängyn viereen viideksi minuutiksi, lasku lääkärin viidestä minuutista tuli kyllä nopeasti perässä🤣

Minäkin olen kyllästynyt näihin syöpäuteluihin, ja olenkin kertonut vain läheisille ja niille ystäville, joiden kanssa muutenkin tekemisissä. Nythän minä olen eläkkeellä, joten ei työssäolohuolia. Ensimäisen syövän hoitojen aikaan kävin töissä hoitojen välit, leikkausten sairaslomat tietty piti olla saikulla.

Eihän tuo pään sisäinen liikenne aina tottele, saa kyllä muut antaa niitä neuvojansa. Tässäkin asiassa toinen päivä parempi, toinen huonompi. Sykleissä elämistä tämä tulevaisuus näyttää olevan.

Mites tosiaan Tottis ja Valonen?

Nyt kauratyyny mikroon lämmitykseen, se helpottaa hieman näitä suolistokoristeluja.

Valoa ja haleja kaikille, saimme valoa luontoonkin, kun maa on valkeana.

T. Aurora