Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68328
Myy79
Participant

Hei Sohvi!

Minusta oli myös mukavaa lukea, että muistit minut. Onhan tänne foorumille tullut kirjoiteltua kolmisen vuotta. Huh, miten aika rientää! Mukavaa, jos olet saanut itsellesi jotain hyvää kirjoituksistani ja muidenkin.

Tähän ketjuun en ihan hirveästi ole kirjoittanut, koska mulla ei ole kokemusta parantumattomasta syövästä. Toistaiseksi olen terve. Olen kovasti pahoillani tilanteestasi, levinneestä syövästäsi. Kirjoita vain tänne. Pura omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Kuten olet huomannut niin muutkin saavat täällä voimaa muiden ajatuksista. Kirjoittaminen on tehnyt ainakin itselle hyvää kun olin sairas. Hoitojen päättymisen jälkeenkin oli hyvä kirjoitella ja käsitellä sairautta. Vielä nytkin käyn aina joskus täällä foorumilla ja luen muiden kirjoituksia. Toki olen huomannut, että kirjoittamisen tarve on selvästi vähentynyt.Välillä vastaan jotain, jos tuntuu, että on jotan sanottavaa jollekulle.

Se täytyy kyllä sanoa, että hyvää vertaistukea täällä saa, koska jotenkin ajattelen, että ei sairautta ja sitä olotilaa sairaana voi ymmärtää kukaan muu kuin saman kokenut. Eikä sairauteen liittyviä juttuja jaksa kuunnella/lukea kukaan muu kuin saman kokenut. Hoidoistani on kulunut 2,5 vuotta ja voin sanoa, että jonkinlaisen pysyvän jäljen sairaus on jättänyt. Uusiutumisen pelkoa en tunne vaan jotenkin suhde omaan kehoon on muuttunut. Kehooni, joka kulkee mukanani päivittäin on kerran päässyt vakava sairaus. En koskaan voinut kuvitellakaan sairastuvani syöpään, vaikka jollakin sukulaisellani se on ollut. Hän toki sairastui siihen vanhempana kuin minä. Enää ei ole ollenkaan itsestään selvää, että olen terve. Alitajuisesti se on jotenkin taustalla, että sitä ei voi koskaan tietää vaikka sairastuisi uudelleen.