Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68317
ronja
Participant

Päätin jo kerran että en voi / osaa kirjoittaa tänne mitään Kian poismenon jälkeen. Hän oli niin urhea loppuun asti ja muita kannustava. Olen häntä paljon ajatellut ja lukenut hänen aikaisempia viestejä. Nyt muutin mieleni. Kirjoitellaan kun ollaan vielä elossa.

Tuo masennus ja syövän uusiutumisen pelko on varmaan kaameaa. Ei sitä varmaan osaa ees tietää mitä pelkää ja miksi, luulen.

Mulla kun ei oo oikein tauti koskaan kunnolla mennyt uinumaan niin tähän on tottunut et se vie mut pikkuhiljaa. Oon kait liian ironinen.
Ei tarvi pelätä uusimista. En pelkää sitä kuolemaakaan, enää. Kaikkihan me joskus kuollaan johonkin ( fraasi). Olen oppinut elämän päivän kerrallaan. Mua auttoi kun laitoin ittelleni ajan päivään koska ajattelen tätä syöpää. Mieli on kummallinen. Aika on klo 17- 18. Sitten päivän mittaan kun syöpä tuli mieleen, mietin että ajattelen sitä kun aika on ja kynttilä palaa. No joo. Juttu toimi niin et ei tullut juuri silloin ajatusta mitä pitäisi ajatella kun aika tuli. Mitä mun pitikään miettiä. Sit taas siirrän illalla ajatukset seuraavan pävän ajattelusessioon.Oon lyhentänyt tuota niettimisaikaakin kun ei oo ollut mietittävää juuri silloin- tää on naurettavaa kirjoittakin. Asun nyt yksin ,joten tämä on ollut helppo toteuttaa. Oon paljon rauhallisempi ja iloisempi ollut tämän oivalluksen tai oikeammin mielen huijaamisen jälkeen. Että kaikkia pitää kokeilla. Muuten tässä sekoaa kyllä täysin kun toi tauti ei enää parane ja avannekin oikuttelee ja haittaa elämistä. Elonpäiviäkään ei oo luvattu paljon. Mut silti ei siinäkän oo ollut paljoo ajattelemista. Sitä vaan menee pävästä toiseen ja on tyytyväinen kun aamulla herää uuteen päivään. Kun kuolee niin eihän sitten ite sitä tiedä. On mennyt pois niinkuin Kiakin meni. Hänkään ei pelännyt. Hän rohkaisi niin kovin ja sain/ saimme häneltä paljon.

Otin influenssarokotteen viikko sitten ja sain siitä voimakkaan ihottuman kaikkialle. Johtuu varmaan noista sytoista . En tiedä. Vuosi sitten en moista rokotetta ottanut mut nyt otin. Päänsärkyäkin oli rokotuspäivänä. Kysyin lääkäriltä voinko ottaa rokotuksen ja hän sanoi että voin ottaa. Mun vastustuskyky on varmaan heikentynyt, luulen ja siksi tuli toi reaktio.

No mutta -lopetan tämän kirjoittamisen nyt tähän ja alan nukkumaan.

Hyvää yötä ja vointeja kaikille

Ronja