Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

#68290

Sohvi
Participant

Korte, minusta tuntuu, että toistan itseäni, mutta yritän vastata(siihen sun toiseen kysymykseen en tiedä vastausta). Olen nyt siis 52-vuotias ja minulla todettiin rintasyöpä 2018 heinäkuussa.(14 imusolmuketta myös pois, joissa 2 syöpää) Leikkaukset ja sytot ja säteet meni niin hyvin, että oksat pois, kävin töissä koko ajan, urheilin. Kaikki täällä olevat sielunsiskot voivat todistaa kuinka positiivisia ajatuksia olen täällä kirjoittanut. Näkyiköhän sitten veriarvoissa heti jo jotain, vai miksi siihen TT-kuvaukseen heti jo alussa kirralla jouduin (oon koko ajan luullut, että kaikilta otetaan TT heti alussa) Tuon jälkeen todettiin, että on vielä syöpämarkkereita (tarkoittaa siis kai tosiaan sitä, että syöpää jossain, näin olen nyt ymmärtänyt, vaikka silloin ajattelin, että on vain jotain arvoja mitkä sitten hoidoilla=sytoilla pienenee). Kun 3 sytostaattia oli annettu minulta otettiin TT toisen kerran ja silloin heti ilmoitettiin, että tulee vuositarkastuksesa taas TT (alun markkereiden takia) Tässä vaiheessa arvot oli pudonneet ja näytti hyvältä. Kun säteet oli ohi, lääkäri kätteli ja sanoi, onnea olet terve. Terveeksi itseni tunsinkin (tai itseasiassa ihan koko ajan tunsin). Tukka kasvoi kohisten, ulkopuolinen ei ikinä arvaisi, että mulla ollut rintasyöpä, melkein saan kiharani jo ponnarille!
Syyskuussa oli sitten kutsu TT:hen ja lokakuussa menin rutiininomaisesti vuositarkastukseen. Lääkäri rupesi söpöttämään luumetastaasista ja luustoon levinneestä rintasyövästä joka nyt uinuu kyllä. Olin, että mitä!!! Ai että mulla on syöpä edelleen. Jotenkin se vastaanotto meni ohi. Lääkärin äidinkieli ei ollut suomi ja muutamaan kysymykseen en ymmärtänyt hänen vastausta. Hän printtasi mulle mitä oli todettu ja sanoi, että seuraavana päivänä on miitinki jossa monta spesiaalia (eli Aurora, mulle ei mitään luubiopseja ole tehty eikä karttoja, tää todettu siis tässä TT:ssä vaan). Lähdin hämilläni pois. Miitinki oli ja odotin soittoa. Laitoin Noonan kautta kysymyksiä (HUOM Millamari, Hopeasiili ja te jotka tunnette ettette saa tukea laittakaa Noona apps, se on musta ihan ehdoton, aina saan kaikkeen tosi nopeasti vastauksia sieltä)Tuli vastaus, että lääkäri soittaa.
Soitti se eka lääkärikin, mutta oli kyllä ihanaa sitten puhua lisää täysin suomenkielisen kanssa. Hänen sanansa vähän rauhoittivat, hän sanoi, että hän soittaa hyviä uutisia. Eli nämä on hyviä uutisia, että metastaasit “uinuvat” ja tässä vaiheessa jatkuu tuo hormonihoito joka alunperin määrättiin. Lisäksi sain kuulla, että todennäköisesti se on levinnyt jo silloin heti 2018 luustoon, nämä hoidot vaan toi sen esiin. Nyt minua seurataan 3 kk välein, eli seuraava kuvaus on tammikuussa. Jos ne uinuvat, ehkä seuraava kuvaus taas 3 kk tai 6 kk päästä. Vaikka inhoan valelääkäröintikuukkelointia, toki olen senkin tehnyt. Voi olla, että nämä kyllä jo 3 vuoden päästä viimeistään heräävät, sitten vaihtuu lääkitys ja tosiaan pitää kai hyväksyä ajatus, että syöpä on se mihin tulen kuolemaan, olen ikuisesti syöpäpotilas. Kyselin myös, mistä tiedän jos oloni ns. heikkenee, no luukipu kuulemma on sellainen. Nyt olenkin löytänyt itsestäni outoja juilimisia, mutta uskon silti, että ne on lihaksistossa, eikä luissa.¨
Ei ole ihan niin helppo olla positiivinen kun toi edellinen vuosi, silloin pidin itseäni selviytyjänä. Silti olen vähän samoilla linjoilla kun silloinkin, ei voi jäädä tuleen makaamaan ja odottamaan, tällä hetkellä elämä jatkuu normaalisti, huomisesta (tai tammikuusta) ei tiedä. Mutta on minuun eräänlainen haikeus tullut, tää oli tässä illan hämärässä…