Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

#68278
Sohvi
Participant

Vuosi2006, et ehkä bongannut kirjoitustani. Minulla löytyi ”markkereita” 2018 rintasyöpäleikkauksen jälkeen. Ei annettu ymmärtää että syöpä on levinnyt, kuhan TT:llä seurataan. Sytostaattien puolivälissä oli toinen TT ja arvot oli pudonneet joten siinä uskossa että kaikki hyvin. Olen voinut koko ajan hyvin. Tuolloin talvella sanottiin, että seuraava TT kuitenkin otetaan vuositarkastuksen aikoihin,joten menin TT:hen ikäänkuin rutiinina syyskuussa. Lääkäriaika minulla oli vasta lokakuussa, sitä siirrettiin, mutta ei minulla ollut huolta, vitsailinkin, että en minä lääkäriä tartte, mutta älkää nyt peruttako tai siirtäkö jos siellä jotain onkin.
Kuin salama kirkkaalta taivaalta kuulin, että minulla on todennäköisesti jo alussa luustoon levinnyt syöpä. Kolmessa kohdassa, lonkassa ja ristiselässä ja mikä lie nikama olikaan. Tällä hetkellä ne ”uinuvat” ja hormonihoidoksi määrätty Tamofen on riittävä lääkitys tällä hetkellä. Seuraava kuvaus tammikuussa. Jos uinuvat edelleen, niin ehkä sitten puolenvuoden välein kontrolli. En tiedä kauan tamofen riittää, ehkä niin kauan kun uinuvat. Tuleeko sitten sytostaatteja taas vai mitä. Pieni pelko milloin heräävät, kuinka nopeasti heräävät. Minä urheilen paljon ja mua juilii milloin mistäkin, en minä tiedä miltä luukipu tuntuu, nyt tuntuu jotain outoa lonkassa, vaan onko se vaan mieli kun tekee tepposet, ehken ole vaan venytellyt tarpeeksi. Vai onko syyskuun kuvauksen jälkeen jo ruvennut jotain hurjasti tapahtumaan? Paljon asioita joita jos liikaa pohtii, hulluksi tulee. En halua kauheasti nyt puhua tästä, vaikka alunperin kerroin syövästä avoimesti. Tähän asti ole kysymyksiin kuinka voit, vastannut, kiitos hyvin, selvisin. Nyt huomaan että olen parille sanonut vain, että ihan jees. Ihme, että nukun hyvin, tosin lähes joka ilta itken itseni uneen. Ennen en kirjoitellut mitään (tuon syöpähoidon aikana), nyt olen jotenkin ruvennut ajatuksia laittamaan ylös, mietteitä perheelle. Ei ole järkeä koko ajan asiasta höpöttää, voihan noi uinua vaikka 5 vuotta, mutta fakta on että minä olen edelleen syöpäpotilas.
Tsemppiä sinulle ja Auroralle.