Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68276
Aurora Borealis
Participant

Yön tunteja täällä kulutan. Oli mukava, kun kuutamolla oli tehnyt tänne päivitystä. Hiljainen on ketju ollut Kian poismenon jälkeen. Hän oli niin valovoimainen hahmo, ja upea kirjoittaja, ikävöin häntä kovasti. Kian muistoa kunnioittaen olisi kiva, jos jatkaisimme tänne kirjoittelua. Kuten kuutamollakin ehdotti.

Itse tunnen olevani ajatusteni vanki, kuin pieni avuton lintu häkissään. Mieli on musta ja uiskentelen tällä hetkellä aika syvissä vesissä. Vastetutkimuksissa oli kyllä hoitovastetta ja kaulan imusolmukkeet sekä rinnan kasvain ovat hoitojen myötä pienentyneet.
Luuston tilaa ei nyt tutkittu. Jatketaan vielä sytostaatteja seuraavat kolme kuukautta, jonka jälkeen tehdään uusi vartalon ct-kuvaus ja luustokartta. Sitten nähdään myös, onko luulevinneisyys edennyt. Viikko sitten oli sytotiputus, ja kroppa alkaa pikkuhiljaa toipua rasituksesta ja sivuoireet helpottavat. Masentaa vain ajatus, että tämä syklinen elo jatkuu tammikuun loppuun. Masennus on ottanut vallan, eikä mikään huvita. Eikä edes jaksa, erakoidun tänne neljän seinän sisälle. Lisäksi oli tässä keuhkokuume, eli saraalareissu. Ja toinen päivystysreissu hengenahdistuksen ja rytmihäiriöiden takia. Niiltä osin vointi on nyt kunnossa. Kun vain saisi tuon pään sisäisen liikenteen rauhoittumaan. Pitäisi varmaan hakeutua keskusteluavun piiriin. Ja masennuslääkkeistäkin saattaisi olla apua.

Yritetään klaarata, kirjoittaminenkin nyt takkuaa, yön tunteina ajatus on entistäkin sameampi. Kohti valoisampaa vuodenaikaa ollaan koko ajan menossa.
Valoisia ajatuksia kaikille t. Aurora