Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

#68251
Millamari
Participant

HopeaSiili, olet siis todellakin ihan kohtalotoverini. Minulla on ihan hylätty olo, kun en voi keneltäkään kysyä, kun huolestun jostakin. Kun leikatun puolen käteen tuli ärhäkkä ihottuma, tajusin ja koin tämän erittäin konkreettisesti. Puolitoista vuotta elämäni muuttaneen diagnoosin jälkeen hoitotaho on jättänyt minut yksin selviämään ja selvittämään itse asioita. Pitäisikö nykyään jokaisen, joka sairastuu vakavasti, äkkiä alkaa lukea lääkiksen pääsykokeisiin? Pirjon kanssa koen myös yhteyttä: samanlaista kiukkua on mielessäni. Meitä rintasyöpäpotilaita hoidetaan ihan liukuhihnatapauksina – miksihän tosiaan. Meitä on varmaan liian paljon ja kaiken lisäksi olemme naisia. Silti ihmettelen, miten yhteiskunnalla on varaa hoitaa meitä ensin hyvin kalliisti (leikkaus, sytostaatit, säteet…) ja sitten ottaa riski, ettemme toivukaan fyysisesti tai henkisesti, kun meidät jätetään yleissairaanhoidon epävarmuuteen.

Vaikka muistan olla kiitollinen, että olen saanut hoitoa ja hoito on tepsinyt, en koe oloani turvalliseksi, sillä liian paljon unohtamisia ja viivästymisiä on hoitopolullani ollut. Viimeisin on se, että syöpälääkäri on kirjoittanut minulle ihan liian lyhyen Letrozol-reseptin. En tullut edes tarkistaneeksi Kannasta, kun menin sitä ostamaan. Oho, olikin vain kaksi pakettia määrätty. Farmaseutti ihmetteli ja sanoi lääkärin nyt kyllä mokanneen, kun näin lyhyen reseptin kirjoitti. Saa nähdä, onnistuuko uusiminen kannan kautta. Ehkä tämä on pikkujuttu, mutta rasittava silti. Syöpäpolillehan en enää saa olla yhteydessä – en kuulemma ole enää heidän potilaansa. Lääkkeet pitää uusia terveyskeskuksessa, jonne on hirveät jonot. Farmaseutti siis ei ollut varma, suostuuko terveyskeskuslääkäri uusimaan syöpälääkärin kirjoittaman reseptin kannassa vai pitääkö minun mennä vastaanotolle. Odotan nyt viikon, miten käy. Tällaista pientä tyhmää kiusaa sattuu minulle ihan koko ajan. Tuntuu tavallaan nololta valittaa, mutta kurjalta tuntuu. Ja turvattomalta.

Haluaisin olla positiivisella mielellä, mutta kuten Pirjo, minäkään en aina jaksa olla. Välillä olen hirveän väsynyt ja mietin, mistä sekin johtuu – minunhan pitäisi olla jo kunnossa ja jaksaa ja jaksaa.