Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

#68141
HopeaSiili
Participant

Voimia kaikille teille jotka olette vasta hiljattain joutuneet kohtaamaan tämän taudin todellisuuden! Älkää luovuttako, vaan puskekaa eteenpäin! – sillä hyvin todennäköisesti monilla meistä on edessään vielä paljon hyviä vuosia ja jopa parantuminen syövästä. Erityisen vahvahduttavaa on kuulla että aika monilla tauti on tullut takaisin vuosien, joskus jopa vuosikymmenten kuluttua. Itsellä on hoidoista kulunut sen verran vähän aikaa, että on aika musertava ajatellakaan että jos joutuisin niihin uudestaan.

Vasen rintani ja vasemman kainalon imusolmukkeet poistettiin siis kevättalvella 2018, ja hoitojen loputtua olen onneksi koko ajan ollut hiljalleen toipumisen ja voimistumisen tiellä. Letrozolia syön säntillisesti vaikka hikoiluttaa ja niveljäykkyys tuntuu välillä lamaannuttavalta. Hikoilusta on tullut niin häiritsevää että aloin pestä kaikki vuodevaatteet 90 asteessa ja vaatteet 60 asteessa sanoivatpa pesuohjeet mitä tahansa. Yritän myös vähentää kahvin juontia ja keksiä keinoja joilla vähentää hikoilua, no, – käytännössä vähentelen vaatteita ja avaan ikkunan tai ulko-oven herkästi jos kuumottaa, ja töissä yritän kerrospukeutua niin että pystyn vähentelemään ja lisäilemään vaatteita ja asusteita olotilani mukaan. Jumppa on ainoa asia joka auttaa nivelvaivoihini, mutta siinäkin saa kyllä käyttää harmaita aivosoluja että miten niveliä voisi vahvistaa rikkomatta niitä. Yritän keksiä jotain lempeää vahvistavaa liikuntaa monipuolisesti, mutta jaksaminen tahtoo tulla vastaan aika nopeasti. Niinpä yritän tehdä vaikka vain muutaman voimisteluliikkeen vaikkapa tv:n töllöttämisen lomassa kuin antaa nivelten jäykistyä täysin käyttökelvottomiksi.

Itse en uskalla lopettaa Letrozolia – ellei hoitava lääkärini sitä minulle suosittele. Kaiken lisäksi minun pitäisi tulla toimeen näiden oireiden kanssa vuosikausia sillä minulle määrättiin 10 vuoden kuuri. Pelko taudin uusimisesta ja leviämisestä on mielessäni kuitenkin niin suuri, että se voittaa mennen tullen hiki-, nivel- ja ahdistuskohtaukset. Vaikka olo on välillä melkein sietämätön, niin onneksi ne sietämättömät hetket eivät kestä kovin kauaa, ja minusta tuntuu että ne ovat kuitenkin harventuneet ja lieventyneet – vai alkaisinkohan jo hieman vai olla tottunut niihin?