Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68087
Kia Kolangio
Participant

hei Tottis, Valonen ja kaikki muutkin,
Tottis, olen minäkin satavarma että tavattaisiin jos välimatkaa ei olisi. kosken tällä haavaa kykene poistumaan kodistani minnekään edes taksilla, tulisit tietenkin vieraakseni. muttei se käy. kakkossyy ettei se käy on myös se etten jaksa sosiaalisia kohtaamisia, kuten olen kertonutkin. pienikin jutustelu vetää minut uupumukseen, paitsi (toisaalta) ei ehkä sellaiset tapaamiset joissa on aidosti sisältöä, mitkä päinvastoin keventää taakkaani. uskon, että sun kohdalla se olisi juuri niin. saisin, tai toivottavasti me molemmat saisimme, tapaamisesta henkisiä voimavaroja.
mutta tuo on ihan hullunkurinen juttu, jos kirjoittamattomuutesi syy on tuo mitä mainitset, että jotenkin ÄNKEÄISIT viestienvaihtooni.
saat mut pärskähtämään nauruun :)

Valonen, itse taidat olla se ”huikea” tyyppi, kiitos kuitenkin sanoistasi :) :) :)

tänään on ollut hyvä päivä siinä mielessä, että paine vatsassa on edelleenkin vähentynyt ja punkteraukset menneet aivan nappiin.

vähäsen olen peloissani siitä, että puhun edelleen unissani eli hourin. myös lähimuistini on selvästi heikentynyt. kun soittelen ihmisille, tai he minulle, joudun nykyisin aina kysymään olemmeko me jutelleet jo kertaalleen tänään.
muutos tähän ”tilaan” on ollut nopea. välillä läheiseni ei saa selvää puheestani varsinkaan puhelimessa. suu on niin kuiva että kieli takertuu kitalakeen kuin se olisi liimattu.

tänään posti toi kutsun rintasyövän seulontaan. olen jo niin syöpää ”täynnä” että rintasyöpä-tulos olisi yhdentekevää. lahjoitan oman aikani jollekin toiselle eli en ota kutsua vastaan. enhän ottaisi hoitojakaan vastaan. melkein naurattaa ajatus että alkaisin rampata sytoissa jälleen. tai säteissä sun muissa, eikä minulle varmasti enää annettaisikaan niitä.

nyt taas väsähdin joten täytyy lopettaa.
tavoite on syödä jotain ja mennä kahdeksalta nukkumaan, jotta heräisin ennen aamuhoitajien tuloa.

kiitos kun olette olemassa, te ihanat ihanat kohtalotoverit, kiittelee Kia