Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Täällähän minä Kia <3 olen. Niin ikävöin minäkin tekstejäsi, kun niitä ei ole näkynyt täällä hetkeen, ainakaan kahteen päivään. Luen tekstisi useasti jopa kahteen kertaan. Olen ollut täällä hiljaisempi, jotta saat Kia rauhassa vaihtaa viestejä myös muiden kanssa, enkä ole aina ns. änkeämässä keskustelujen keskelle. Jos vaan olisin esimerkiksi seinänaapurisi, tai siinä lähellä, niin saisit minusta varmaan riesaksi asti kyläilijän ja huolehtijan. Mutta täällä kauempana olen, Pohjois-Savossa saakka. Joka päivä, myös kesken työpäivän, käyn kuikkaamassa, olisiko sinulta Kia tullut päivityksiä. Niin vaan olet minulle tullut tärkeäksi, vaikka emme toisiamme tunnekaan. Jospa joskus nähdään tuolla toisissa ulottuvuuksissa, ja sitten juttua riittää, usko vaan pois :) Mutta siihen asti eletään ja vielä kerran eletään ja ihmetellään tätä elämän ihmeellisyyttä; ikävine ja kauniine puolineen.

Elämäni on saanut sisältöä, huomattavasti, sairastumiseni aikana ja jälkeen. Ei tämä minusta mitään ns. yliminää tai muuten valaistunutta tee, en sitä tarkoita, mutta jotenkin vaan uskallan elää enemmän ja tuntea enemmän. Huomaan, että lähellä olevat ihmiset, myös työkaverit, ovat huomanneet minussa eron edelliseen minääni; positiivisemmalla tavalla. Ja enhän minä tässä näinkään järkevänä olisi, jos tätä ajatusten vaihtopaikkaa ei olisi olemassa. Siksi toivoisin, että tämän ylläpitoa jatketaan vielä meidän jälkeemme ja että useampi tänne löytäisi tiensä; vaikka lukemaan muiden ajatuksia. Tätä olen saattanut jo aiemmin toistaa, mutta minulle tämä on merkittävä asia.

Näin ilta-/ yömyöhäterveisin kaikille Tottis, ja erityisen, erityisen, erityisen lämpöiset terveiset Kialle, olet ajatuksissani.