Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#68008
Aurora Borealis
Participant

Voi Kia kulta, ymmärrän kyllä, että ajatuksesi pyörivät nyt kuolemassa, kun jouduit lukemaan kannasta moista soopaa, ja kivut ja raskas olo on päällä. Eiköhän me kaikki kroonikot ajatella näitä, tilanteen huonontuessa ne ajatukset ottavat ylivallan. Voi kun olisikin olemassa joku viisasten kivi, joka antaisi neuvon, miten saavuttaa siltä osin mielen rauhan. Sen olenkin huomannut, että itse kuolema ei ole sinullekaan se peikko, kuten ei minullekaan. Kaiken tämän koettelemuksen jälkeen koittaa rauha ja lepo, ei ole enään tuskaa eikä kärsimystä. Ajatukset ja pelot liittyvät enemmänkin siihen edeltävään aikaan, miten pärjään, olenko hirveän kipeä, mitä tapahtuu. Epätietoisuus aiheuttaa pelkoa ja tuskaa. Kerro täällä ihan kaikista tuntemuksistasi, myös niistä peloista ja kuolemasta. Kuolemasta saa ja pitää voida puhua, vaikka se aihe monelle onkin tabu. Ehkä sen olemassaolon moni torjuu, ajatuksella, että sitä ei tule, jos sen kieltää.

Minua on syyllistetty jo ensimmäisen syöpäni aikaan sillä, että se on itse hankittu sairaus. Jopa silloiselle ex-miehelleni oli hänen kaverinsa sanonut, että se on minun omaa syytä. Nyt en sellaista suostuisi kuuntelemaan. Samoin nämä ärsyttävät kehoitukset itsensä hoitamisesta, taistelemisesta ja syövän voittamisesta omalla asenteella saavat minut näkemään punaista. Onnekseni lähipiiriin ei kuulu tällaisia henkilöitä, ja tästä syystä olenkin pitänyt sairauden suhteen aika matalaa profiilia.

Siihen avun vastaanottamiseen pitäisi nyt opetella suhtautumaan kiitollisena. Ajattelepa, kuinka paljon olet itse antanut ja auttanut lähimmäisiäsi ja jopa ventovieraita silloin, kun siihen on ollut tarvetta ja mahdollisuus. Ei yksikään ihminen tässä elämässä tule toimeen loppun asti turvautumatta toisen apuun. Nämä auttajatkin ovat joskus ottamassa apua vastaan. Ole vain kiitollinen saamastasi avusta, yleensä avuntarjoajakin saa tästä osansa.

Rukoilen Sinulle voimia ja jaksamista. Luotan siihen, että niin ovat päivämme kuin ovat voimamme. Olet ajatuksissani Kia. Lähetän rakkaita virtuaalihalauksia.