Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67993
ronja
Participant

Voi tuota omakantaa ja sinne kirjoitettua tekstiä Kialle. Aika rajua iltalukemista tuollainen. huh huh

Ite kävin edellisen kerran omakannassa toukokuulla. Nyt oli pakko käydä katsomassa tk lääkärin määräys kilpirauhaslääkkeestä, Syöpäpuoli ei hoida perustautien asioita. En saanut edes kilpirauhaskokeita sitä kautta vaan passittivat tk lääkärille. No onneksi ei tarvinnut sielä käydä. Sain lähetten sairaanhoitajalta ja määräyksen lääkäriltä omakantaan ja reseptin. Kävin just sen verran omakannassa et luin määräyksen. En myöskään halua mitään elinaikaennusteita lukee mistään. Munkin ensimmäinen ennuste on mennyt puolitoista vuotta sitten, Nyt on sanottu et kuukausissa, ei vuosissa.Eipä tuosta elinajasta tiedä

Mukava lukea Kia et sinäkin hiippailet sielä yöpaidassa ja villasukat jalassa aamulla kahvinkeittoon. Niin minäkin teen. Aamulla on kiitollinen, kun saa herätä uuteen päivään. Se on päivän paras hetki.
Uutisiakaan en enää katso, ettei päivä mene pilalle. Omakantaa en todellakaan halua lukea. Syöpiksen epikriisit luen. Tulee mieleen Vesalan biisi” et älä droppaa mun tunnelmaa.

Tässä hetkessä oon oppinut sanomaan ei moneen asiaan. Teen sellaisia asioita, jotka tuovat iloa. Tuo kuolema tulee sit yhtenä päivänä. Muut elän. Se on motto. En halua sitä kuolemaa ees ajatella. Veljeni joka oli myös syöpäpotilas sanoi et onneksi ei tarvi elää kuin 1 pv kerrallaan. Hän sairastui 20 vuotiaana. Oli aggressiivinen iso kasvain hänellä jalassa. Hän menetti silloin toisen jalkansa kokonaan. Ei pysty ees proteesia käyttämään ja työelämässä hän on. Silloin kuoleman pelko oli kaamea. Itkettiin koko suku aina kun tavattiin. Veli kertoi täs muutama vuosi sitten, että hän ei silloin sairastuttuaan ees ajatellut et hän kuolisi. Ei siitä puhuttu koskaan hänelle itselleen. Nuori poika oli vaan ajatellut et kun jalka on pois on syöpåkin pois ja näin on käynyt. Hän kulkee kyynäräsauvoilla. Olen oppinut häneltä paljon asioita ja saanut tukea. Hän tietää mitä käyn läpi. Välillämme on sanaton ymmärrys

No anyway. Nyt hiippailen minäkin kahvinkeittoon ja sitten sonnustaudun ulos viemään pyörän varastoon. En oo sillä ajanut kertaakaan kesän aikana. Noh ehkä ensi kesänä. Saa nähdä.

Hyvpä vointeja ja päivää teille kaikille, erityisesti Kialle, halauksin Ronja