Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67988
Kia Kolangio
Participant

hienoa Ronja! olen jotenkin samassa tilanteessa kuin sinä sitenkin, että tunnen selviytyneeni jo monen monesta extrasairaudesta tämän syöpäni ohessa.
tänään sain nimittäin tietää, että tiistaina otetut labrat osoittavat verenmyrkytyksen olevan AINAKIN TÄLLÄ HETKELLÄ mennyttä elämää. iloitsen tästä ehkä vähäsen etukäteen koska antibiootti-kuuri loppui vasta sunnuntaina joten sehän vaikuttaa vielä veriarvoihin, mutten edes halua tietää ”aktivoituuko” bakteeri kun aikaa kuluu, mikä on kuulemma mahdollista.
eletään hetki ja päivä kerrallaan. tämä lause on tukipylväs sekä mantrani.

hoitajan kautta välitetty lääkärin ohjeistus tänään oli edelleen se, että jos jotain tuntemuksia tulee, mun on viipymättä otettava heihin yhteyttä ja niin aion tehdä jatkossakin, vielä herkemmin siis kuin aikaisemmin. jos lämpö esim nousee vaikka vain tunniksi, se on heti soitto Kotisairaalaan eikä vasta seuraavana päivänä.
onhan mulla toki vieläkin nestekertymää vatsassa eikä tästä vieläkään lähdetä edes kulmakauppaan. toipuminen kestää.
toimintasuunnitelma on nyt siis tämä 1)Kotihoitaja käy kerran päivässä, 2) jos nestettä alkaa kerääntyä vatsaan lisää, tehdään Kotisairaalan lääkärin toimesta jälleen uusi punkteeraus.

en muista koska olisin käynyt edes kaupassa koska veli ja ystävät ovat auttaneet. sairaalasta pääsin kotiin jo 3 viikkoa.
se on aika pitkä aika tottumattomalle olla pelkästään neljän seinän sisällä. tai enhän minä nyt niin tottumaton ole mutta kuitenkin, ja toiseksi, ihmisiä elää sekä kotona että laitoksissa siten etteivät he pääse enää koskaan ulos. heitä on paljon.
joten olen edelleenkin aika hyväosainen. minulla on sentään edes toivoa että pääsen vielä kävelylle, markettiin tai peräti leffaan kun mulla on se taksikorttikin. sinä päivänä jos/kun kuntoni kestää aion lähteä ystävääni tapaamaan sairaalaan, se on toivelistallani ykkösenä.

en vähättele. rankkaa on ollut. ja mieli voi synkistyä koska tahansa. varmimmin se synkistyy jos mitkä tahansa kivut jylläävät; ovat ikään kuin käsikädessä.

nyt iltapalalle… kellohan on jo kymmenen!
syön vappuruokaa: salaattia, perunasalaattia ja kokonaista kaksi hyvin höyrytettyä nakkia :)

sitten iltapesulle ja hyvää yötä. rakkaita terveisiä kaikille, Kia