Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67893

Kia Kolangio
Participant

kiitos Valonen
hitain askelin ja toimien sytytin monta kynttilää palamaan. kotoisat villasukat jalassa, totta kai. olen jaksanut hoitaa myös pari puhelua, pari laskua ja muita pikkutehtäviä. olen yrittänyt luoda mahdollisimman arkisen ja leppoisan päivän ja mielestäni onnistunut siinä. hyvän mielen voi saada rakentamalla kaikenlaisia kivoja pikkujuttuja. mutta liikoja ei pidä tehdä, tietenkään.

illalla hoitaja tulikin yllättävän myöhään, vasta siinä 23 jälkeen. mukava ihminen. ja ammattitaitoinen, ollut sairaanhoitajana jo 30 vuotta. se on ilo seurailla kun joku tekee juttujaan varmoin ottein rutiinilla. kaikki sujuu niks naks – valmista!
aamulla kuuden maissa hän tuli taas. olin pannut herätyksen 05:50 koska halusin pestä hampaat ja ehtiä ottamaan aamulääkkeeni. sitten olinkin nukahtanut kesken kaiken tiputuksen, ja heräsin vasta yhdeltätoista.

iltapäivällä kävi hoitaja joka halusi kuulla mun version tapahtuneesta koskien verenmyrkytystä.
kuunneltuaan “tarinani” ja siitä, että verenmyrkytykseni on peräisin vanhasta stentistä, mikä Syöpikselläkin myönnettiin, hoitaja sanoi että valitan, mutta kysymyksessä on kiistatta vakava hoitovirhe, ja minun pitää ottaa yhteyttä HUS-potilasasiamieheen.

eli kun stentti asennettiin tammikuussa 2017, niin siinä kohdassa kukaan ei ollut merkinnyt kontrollia esim puolen vuoden tai vuoden kuluttua. ei voida olettaa, että potilas osaisi itse kysellä kontrollin perään.
koska verenmyrkytys on hengenvaarallinen terveellekin, niin syöpää sairastavalle se voi olla todella kohtalokas. sitä se voi olla vieläkin vaikka nyt sitä hoidetaan omana itsenäisenä sairautena.
oliko se muuten sen terapeutti-kirjailijan Tommy Hellstenin vaimo joka menehtyi yllättäen – ja nimen omaan verenmyrkytykseen.
tuossa vain yksi esimerkki.

ensin mietin että jaksanko nähdä vaivaa, mutta nyt kun olen päivänmittaan pyöritellyt asiaa mielessäni niin olen tullut siihen päätökseen että aion tehdä sen valituksen. uskon, ja toivon, että tulen saamaan neuvoja juuri tältä asiamieheltä.
miten valitus tehdään? kenelle lähetän sen?
kysymyksessä oli/on sentään henkeni. lisäksi tällaista huolimattomuutta ei vaan saa sattua. en halua, että asia vain painetaan villaisella puhumattakaan siitä että joku toinenkin joutuu tällaisen mega-huolimattomuuden uhriksi.

jalat ovat edelleen kuin paksut tukit. liikkuminen vaikeaa. vatsa on kuin valtava pinkeä pallo. sattuiko siinäkin sitten virhe kun antoivat litratolkulla nesteytystä eli liikaa? hoitaja sanoi, että kysyy lääkäriltä onko ajateltavissa ottaa käyttöön jokin lievä nesteenpoisto-troppi.

sain tänään suurenmoisen lahjan. unohtumattoman. eräs rakas ystäväni, kummityttäreni äiti, on lahjan antaja.
kuten olen kertonut elän valtavan pienellä eläkkeelläni. olen säästänyt/siirtänyt jo pidempään ns “arkkurahastoon” varoja.
vaan koska kaikki maksaa niin kamalan paljon; lääkkeet, sairaalalaskut, kaikki, niin pienistä tuloista on vaikeaa kerryttää arkkurahastoa. asia on painanut mieltäni toisinaan aivan ahdistukseen saakka, sillä veljenikin on vähävarainen, eikä ydinperheessämme muita enää olekaan.

joka tapauksessa, tänään ystäväni sanoi, kun ohimenen sivusimme raha-asioita, ja tunnustin huoleni, että “tästä hetkestä lähtien et saa enää koskaan murehtia rahaa”.
sitten hän vaati minua vannomaan että kertoisin tästä veljelleni heti. että ystäväni ei vain hoida, vaan HALUAA hoitaa kaikki kulut kotini purkauksesta arkkuostoksiin saakka. eikä niitä muita asioita olekaan mitkä vaativat rahaa.
1) kodin purku 2) arkku 3) hautaustoimiston järjestämä kyyti kirkolle.
tahtolistassani on myös kohta, että haluan laina-uurnan, ehdottomasti. koska se on kerran mahdollista.
ei ystäväni mikään miljonääri ole mutta sanotaanko näin että hyvin varakas, ja siksi otin lahjan vastaan. puhelun päätyttyä itkin.

anteeksi jälleen JOS ahdistan teitä näillä hautajaispuheillani.

mutta tälläisin miettein tänään.
sataa, ihana ropina tuo tunnelmaa.
hassua kun odottelen vielä tähän aikaan “vierasta”, eli hoitajaa. tuskin saan unen päästä kiinni ennen kun hän tulee.
mitäpä siitä. itse asiassa voisin oikein tempaista ja normi-iltapesulla pestä myös hiukset. nyt hommaa ei vaikeuta dreeni mutta kanyylia varten on tehtävä jonkin sortin muovisuoja.

rakkaita terveisiä Teille, lähettää Kia