Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67676

Aurora Borealis
Participant

Tuhannet lämpöiset kiitokset Millamari ja Kia vastauksistanne.
Ei tässä vieläkään olla kovin kirkkailla vesillä, mutta jospa se joskus.
Huomenna on taas labrat ja jos ne ok, torstaina olisi vuorossa kolmas syto.
Samalla saan ensimmäisen Xgeva pistokseni. Saas nähdä, mitä sivuvaikutuksia siitä tulee syto-oireiden lisäksi.

Sitä tässä miettinyt, että kuinkahan kauan mieli tappelee vastaan, ennen kuin se hyväksyy tämän taudin luonteen, sen, että et koskaan parane. Ja koko loppuelämää rytmittää sairaus, hoidot, kivut. Milloinkahan saavutan saman mielenrauhan, joka huokuu Kian kirjoituksista.

Nyt mietin luvattoman paljon elämän loppumista, lapsia, lastenlapsia. Viime yönä unessani jaoin astioita ja kodin tavaroita lapsilleni. Ja tanssin jo kuolleen enoni kanssa. Hänellä oli pitkä maahan asti ulottuva tummanpunainen samettitakki yllään ja päässä hänellä oli musta karvalakki. Ihmeellinen on unien maailma. Hah hah.

Viikon päästä lauantaina on poikani häät, mutta siitäkään en osaa iloita kuten pitäisi. Jännitän vain, missä kunnossa olen. Minullahan oireet alkavat parin päivän viiveellä, mutta sitten niitä riittääkin. Eikä kuuma peruukki päässä vieraiden ihmisten keskellä nostata loistofiiliksiä sekään.

Kyllähän tähän pitäisi nyt saada aikaiseksi jonkinlainen positiivisuuslista. Joka kerta vain tämä sama valivali vali. Ei vain ole kovin helppoa. Yksi kuitenkin löytyi helposti.
Te kaikki täällä, jotka jaksatte olla mukana. Halit teille.