Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67669
Kia Kolangio
Participant

voi Aurora, olen niin pahoillani tuosta että voimavarasi tuntuu olevan edelleen täysin tapissa. anna itsellesi armoa, sinä saat olla surkea ja epätoivoinen. keskity vain niihin asioihin joista on mahdollisuuksia ammentaa jotakin mielihyvää, edes jotain pientä.

jos se ulkopuolisen avun hakeminen, tai puhuminen sairaudestasi ystävillesi, tuntuu NYT liian raskaalta haasteelta, niin vapauta itsesi ja ajatuksesi näistä ”tehtävistä” siihen saakka kun et ole enää näin uupunut. sekin aika nimittäin koittaa. sun on uskottava tämä.

entä onko se mahdollista, että sitten kun saat voimavaroja edes vähäsen kasattua, ilmoittaisit ystävillesi että sulla on meneillään rankka elämänjakso ja haluat vain levätä yksiksesi, mutta että palaat myöhemmin asiaan. olen varma, että he kunnioittavat sanomaasi eivätkä enää ruinaa ja väsytä sinua kaiken maailman lounasehdotuksillaan.

meinaan sitä, että kun itsekin ehdotin sulle, että lähde tapaamisiin koska jälkikäteen saattaisit saada siitä hyvää mieltä, mutta nyt ehdotan että pitäisit ns LOMAA ja teet just niin kuin helpoimmalta tuntuu. juuri tuota HELPPOUTTA ehkä tarvitsetkin. mahdollisimman helppoja päiviä.
rauhaa ja tilaa olla vain.

ammattiapu on suurenmoista, mutta kyllä se luontokin osaa korjata ihmisen mieltä. siihen tarvitaan toki aikaa.
ajattelen kuitenkin niin(kin), että jos kohtaa sellaisen ammattiauttajan joka tuntuu itselleen sopivalta, se kyllä nopeuttaa toipumisen prosessia. samoin ajattelen mielialalääkkeistä. koska ne todistetusti auttavat monia monia ihmisiä vastoinkäymisissä, ne ovat varteen otettavia vaihtoehtoja päästääkseen pois tuskatilasta, ja vasta sen jälkeen, kun lääke on voimistanut ihmisen mieltä, hänellä on kykyä ja voimia analysoida huonon olonsa perimmäisiä syitä vaikkakin, sun kohdalla tämä ”syy” on vesiselvä. sairastuit, taas, syöpään.
siinä on ihan tarpeeksi syitä näihin tuskaisiin tuntemuksiisi.

onneksi kaikki lääketieteelliset asiat voi jättää lääkäreiden murheiksi.
tämän tein itsellenikin selväksi heti kun olin saanut diagnoosin, enkä väitäkään ettetkö ole tehnyt samoin. en ainakaan muista että olisit täällä palstalla kyseenalaistanut lääkäreiden taitoja.
mikä on valitettavasti totta monen kohdalla, varsinkin heidän joilla on kokemuksia ilmiselvästä hutiloinnista. olisi järkyttävää kokea sellaista, eli koen itseni onnekkaaksi kun mitään suurempia taikka ratkaisevia asioita koskien sairauttani ei ole kohdallani koskaan tyritty.

yks heppu kyllä tyri, ja juuri tuossa elinaikaodote-asiassa. kovin nuori, vasta erikoistuva HUS:n polikinikalla ollut lääkäri.
hän lipsautti kerran että tilastojen mukaan sairastamaani Kolangiokarsinoomaan menehdytään 8-11 kuukaudessa! tuosta noin vain, täysin yllättäen. lipsautuksensa jälkeen hän punastui, eli tajusi itsekin että nyt tuli mokattua.
olen jo unohtanut koko jutun mutta kyllä se ravisteli mieltäni jonkun aikaa, aika pitkäänkin. en muista enää.

jotenkin olen tottunut olemaan sairas. en enää ihan pienestä hätkähdä. mutta, kun kuntoni romahtaa edes hetkellisesti olen saman tien suossa.
osaan jo etukäteen sanoa, että jos saan vaikkapa flunssan alkavalla flunssakaudella, kirjoittelen tänne maani myynneenä.
aamupahoinvointiini alan myöskin tottua. mutta esim tänä aamuna, kun sain taas rampata vessassa nyt jo ties kuinka pitkään kestäneen ripulin takia ja jouduin tarttumaan myös ämpäriin josko yllättäen myös oksentaisin, ajattelin hetken verran taas ja oikein vain pahimman möyrinnän tuloksena että ei tätä voi kauan enää kestää. että pakkohan sen lopun olevan jo ovella.
vaan kun hetki on ohi, kun olen saanut aamulääkkeeni ja vointini kohenee nopeasti, myös synkät ajatukseni siirtyvät syrjään. aamut teen itselleni mahdollisimman helpoiksi tekemällä valmisteluja jo illalla. kahvinlaitto-kannu esille (suodatan kahvini siis käsin), suodatinkippoon paan paperin, tiskaan tiskit illalla ja siivoan muutoinkin tiskipöydän, paan lääkkeet paikkaan josta ne on sujuva napata, jne.
pieniä asioita mutta mulle tärkeitä, koska nuo toimet vaan tuntuu hyvältä. pelkästään siksi.

hei nyt pitääkin lähteä kauppaan. tekee mieli jotain suolaista ja rasvaista, ja mehukin on aivan loppu. tetroja pitää olla jääkaapissa, aina.
suosikkini on S-kauppojen halpis-sekamehu; litran tetra ei maksa kuin euron ja risat. oikein kylmänä se on aivan herkkuani.
samoin hedelmiä pitää olla aina. ja maitoa.

luota Aurora tulevaisuuteen. uskon, että helpompia aikoja saat kokea jopa nopeammin kuin arveletkaan.

myös Millamarille iso kiitos tekstistäsi! kiva kun ihmiset kirjoittelevat, eikä aina pelkästään sille ”omalle alueelleen”. itse olen siinä vähän kehno.

sydämestäni toivon kaikille mahdollisimman leppoisaa sunnuntaita sekä syyskuun ensimmäistä päivää! Kia