Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Aurora, hyvä että kirjoitat tänne tuntojasi. Minulle annettiin joskus ohje kirjoittaa päiväkirjaa sairastelusta. Ei tuntunut hyvältä idealta kirjoittaa vain itselle. Täällä meitä lukijoita ja samankaltaisten tuntojen jakajia on monia eli ei tarvitse kirjoittaa omaan yksinäisyyteensä.

Kyllä elämä on jokaiselle kallis eikä siitä haluaisi luopua kesken kaiken. On tuskaa ikävöidä elämää, jonka pelkää menettävänsä. Se saa huutamaan ja kaiken mustumaan. Ja sitten toisella hetkellä on kummaa rauhaakin kaiken tämän edessä. Vastaan sinulle täällä, vaikkei minun syöpäni ilmeisesti olekaan kroonistunut. Sikäli koen kuitenkin kohtalotoveruutta kanssasi, että sairastuin jo toiseen syöpään rintasyöpään sairastuessani ja se ravisteli ja yhä ravistelee mieltäni.

Sinun sytostaattihoitosi on ollut rankkaa kuten oli minunkin. Sekin lisää masennusta ja epätoivoa. Kun kroppa on uuvuksissa, mieli on hauras ja haavoittuva. Tilastojahan me kukaan emme tietenkään ole – mutta tietysti ne pelottavat, kaikenmoiset todennäköisyydet ja aikaennusteet.

Toivon sinulle valonpilkahduksia mustuuden ja surun keskelle.