Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67655
Kia Kolangio
Participant

hei kaikille,
kirjoitinkin jo tuonne toiselle puolelle onnittelut Pauliinalle. olipas mahtava uutinen ja odottamisen piina on sun kohdalla peräti vuodeksi pois häiritsemästä ainakaan päivittäisiä henkisiä kipuiluja. vielä kerran siis ONNEA! ja tuo teidän tuleva hotellireissu yhdessä ystäväsi kanssa on ansaittua.
ja Valonenkin on saanut mahtavia uutisia omasta tilanteestaan, onnea sulle myös! sun täytyy olla ihan poikkeustapaus tässä kolangiokarsinoomassa kun hoidot tehoavat näin valtavan hyvin, ja myös siedät niitä erinomaisesti. itsellänihän hoidot tehosivat myöskin, mutta elimistöni sanoi että kiitos mutta ei kiitos enää hoidoille. olen iloinen sun puolesta!

entä Maya, kiva kun kirjoitit pitkästä aikaa.
saatko siis jotain hoitoja kystaan ennen kuin tapaat lääkärin? ja kumpi seurantakäynti koskee tätä kystaa, parin viikon kuluttua vai peräti kolmen kuukauden kuluttua? en oikein päässyt kärryille.
mitä kipulääkettä olet joutunut ottamaan ja otatko sitä edelleen? onpas viheliäinen juttu, varsinainen lisäharmi vaikka vaaraton olisikin. ikävää että sait kysymyksiisi ympäripyöreitä vastauksia. mitä tai ketä se palvelee? jos lääkäri ei yksinkertaisesti tiedä asiasta enempää niin eikö se pitäisi sanoa suoraan kun ollaan sentään vakavien asioiden äärellä. kovasti tsemppiä odotteluun Sulle Maya.

ankarasta aamusta kipuineen ja pahoinvointineen huolimatta päiväni on sujunut hyvin.
Kotisairaala oli määrännyt mut tänään verikokeisiin, käsitin että tällä kertaa sen takia että haluavat tarkkailla hemoglobiniani. vielä eilen hoitaja sanoi että jos arvot ovat huonot tarvitaan ehkä punasolutankkausta, mutta jo iltapäivällä hän soitti uudelleen lääkärin nähtyä labratulokset ettei tankkaukselle ole tarvetta. vielä huomennakin hoitaja soittaa sillä lääkäri ei ollut ehtinyt tarkistaa muita lukemia sen syvällisemmin mutta hoitajan mukaan kaikki olisi suht kunnossa, jopa AFOS joka on joskut heilunut kuudensadan maastoissa, nyt se oli vain reilut 300.

koska olen kertonut heille siitä lääkeannosten nostamisestani ominpäin niin nyt lääkäri päätti että sitä pitkäkestoista troppia pitää nostaa 40 mg sekä aamuin sekä illoin ja tilanteen mukaan ottaisin päivisin (ja ehdottomasti aamuisin) lyhytkestoista Oxynormia 10 mg:n tabletin 1-8 kpl vuorokaudessa.
uusi hiton lääkepurkkini ei suotunut avautumaan. jouduin häiritsemään naapureitani. joskus nuo lapsilukot ovat älyttömän hankalia. toiseksi, kun purkki ei tahdo aueta ja tappelee sen kanssa aikansa, niin kun korkki vihdoin suostuu yhteistyöhön voimakkaan rykäisyn myötä pillerit lentelevät sinne tänne. siinä pitää olla todella tarkkana ettei yksikään pieni tabletti piiloudu johonkin nurkaan joka esim koirille on kokeilemisen arvoinen makupala.

siivosin tänään vähäsen parveketta. otin pari nahistunutta ruukkukukkaa pois ja imuroin partsin matot, pyyhin pöydät ja tuolit jne.
sain puuhailustani taas hyvän mielen.

eilen kävin tapaamassa ystävääni sairaalassa. hän oli hermostunut ja kovin levoton, jopa aggressiivinen. häntä ilman muuta ahdistaa eniten se, ettei hän kykene puhumaan eikä kukaan ymmärrä häntä. suu liikkuu ripeästi muttei hän saa yhtäkään sanaa työstettyä.
välillä hän vaipui omiin maailmoihinsa ja järjesteli sairaalapöydällään olevia lehtileikkeitä. en saanut hymyä, kuten pari ystäväänsä on saanut, samoinen hänen siskonsa. toisinaan hänen kasvonsa lihakset vääntyivät ”parkumisen asentoon” vaikkei silloinkaan saanut ääntä suustaan.
nuo itkevät, epätoivoiset kasvot/ilmeet jäivät ikuisiksi ajoiksi verkkokalvoihini. se tuntui aivan lohduttomalta nähdä kun toinen kärsii.
tänään kuitenkin kuulin että hänellä olisi ollut eiliseen verrattuna paljon parempi päivä. tarkoittaa montakin eri asiaa kuten sitä, että eilistä aggressiivisuutta ei ole ilmaantunut, ja ennen kaikkea: hän on jopa saanut muodostettua ääntä, vaikkakin kaikki oli ollut ”mongerrusta ja silkkaa siansaksaa”, kuten siskonsa kuvaili tekstiviestissään.
minusta tuota mongerrusta oli aivan alkutaipaleella kunnes se hengitystä helppaava vempain teki hänestä mykän.

onpa kaunis ilta. lämmin ja aivan tyynikin vielä.

päivän aikana dreeni-aukko on tehnyt kipeää, varsinkin kun nousen maakuuasennosta istumaan. teräviä vihlaisuja.
mutta verrattuna ystäväni kärsimyksiin, tuo ei merkitse yhtään mitään.

kaunista ja rauhallista iltaa teillekin. toivottaa Kia