Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Heipä hei! Kiitos Teille Super positiiviset syöpäpolulla tallustelijat! Ei siis tarvitse olla positiivinen, mutta kyllä teistä monet olette ihme tapauksia! Teiltä saa niin paljon ja perspektiiviä omaan elämään. Minä aloitin eilen työt. Oikeastaan itsekkin olen ihmetellyt miten kitkattomasti nämä pari päivää ovat sujuneet. Etukäteen töihin meno tuntui pelottavalta ja sopeutuminen uuteen työyhteisöön haasteelliselta. Syövästä olen kertonut avoimesti, enkä ole toistaiseksu ”syöpäkorttia” vinguttanut. Sanoin esimiehelle, uusi tuttavuus, että minua ei tarvitse kohdella mitenkään eri lailla. Jos en pysty olemaan, hakeudun sair.lomalle. Se että lähdin mielelläni töihin johtunee hyvästä fyysisestä voinnistani. Ymmärrän että eläkkeellä oleminen on paras ja helpottavin vaihtoehto kun tarvitsee lepoa päivän mittaan ja kuormittuminen käy liian raskaaksi. Itsestäni alkoi kotona oleminen tuntua masentavalta ja ajatukset pyörivät vain syövän ympärillä. Ja kun eläkeikä on jo todella lähellä täytyy nyt vielä nauttia?:) viimeisistä kierroksista oravanpyörässä. Työ on ollut minulle aina iloinen asia ja yhtäkkinen poisjäänti työporukasta ja mukavasta ilmapiiristä oli kova pala. Jotenkin se tunne kun lähtee kotiin töistä lähes kaikkensa antaneena(kun hommat on sujuneet hyvin), tuntee ansainneensa ilta laiskottelun. Eli mottoni on ollut: ” työ on iloni, laiskuus intohimoni!” En halua tällä höpinällä pahoittaa eläkkeelle/kuntoutustuelle jne päätyneitä/joutuneita. Tilanteet, sairauden vaiheet ovat erilaisia! Olen saanut avun siitä mielialaläkkeestä; se karmea aamuinen ahdistava tunne on lähes poissa. Joskin herään aikaisin pyörimään, enkä saa enää unta. Mutta kuitenkin mieliala on kohonnut. Eli kiitos lääketieteelle! Jatkan paremmalla ajalla. Kirjoitellaanhan ahkerasti tänne Ystävät! Kaikkea parasta kaikille!-kuutamo