Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67523

Kia Kolangio
Participant

hei, kiitos taas tuhannesti tuestanne. kuten arvelinkin, tänään on jo parempi päivä jälleen. en mieti enää kyseisen hoitajan päästämää sammakkoa.
olkoot.

ihan sama Ronja täällä päässä, saan jatkuvasti kuulla myös laihtumisestani ja yhtä lailla jokainen tivaa mitä olen syönyt sinä ja sinä päivänä.
olen tästä(kin) asiasta kirjoitellut tänne ennenkin. olen kuin lapsi jota nuuhdellaan syömättömyydestä. välillä osaan ottaa sen huumorilla, välillä ärsytyspiikkini nousee. olen keltainen ja laiha, tai ainakin paljon hoikistunut entisistä mitoistani, koska olen sairas.
ja tietenkin tajuan sen ihan itsekkin että terveellinen sekä säännöllinen ruokailu auttaisi minua jaksamaan paremmin eli pitämään yleiskuntoani parempana.
mulle ei kukaan ole (vielä) sanonut tuota vihaamani “taistele”-kommenttia. mitä helvettiä se edes tarkoittaa? eikö lääketiede taistele saadakseen syövän aisoihin, me sairaat elämme sairauden ehdoilla. onko se taistelua? että joudumme elämään sairauden ehdoilla? emmekä tee esimerkiksi itsemurhaa. ja onko hän, joka ei vaan kestä tätä sairautta, ja päätyy itsemurhaan, niin joku periksi antanut reppana joka ei taistellut? ei ole.
suon ja sallin tuon sanan käyttämisen itsekin sairaalta, mutten terveiltä. samoin kuin nuo tsemppi-toivotukset; kaltaiseltaan tuon sanan kuuleminen ei tunnu älköltä toisin kuin terveeltä. mutta kaipa heitäkin pitäisi ymmärtää, muttei aina vaan jaksa. ja onhan sitä itsekin joskus sortunut sammakoihin taikka kömpelöön ilmaisuun.

tänään ajattelin lähteä ison marketin edessä olevalle toritiskille ostamaan mansikoita. haluan tuntea sen kesäisen maun.

ihanaa, se kissa-asia järjestyi! eli ystäväni, joka on edelleen sairaalassa aivoinfarktin takia, hänen Alma-kissalleen löytyi kodeista parhain.
menen huomenna tapaamaan ystävääni osastolle. siis tätä sairastunutta ystävääni, en Alma-kissaa. mukaan pitää varata käsidesi ja mieluiten kasvosuoja etten vaan kanna mitään bakteereja sieltä kotiini.
mutten suostu olemaan ylivarovainenkaan tuon asian suhteen. haluan tavata hänet. piste.

ostan samalla torikeikallani myös hunajameloneita parikin kipaletta, ja tulen takaisin kotiin bussilla koska hedelmät painavat niin paljon.
lisäksi pitää vihdoinkin ostaa kunnolliset sakset. jotkut oikein laadukkaat, maksoi mitä maksoi. tarvitsen niitä sidosten/teippien leikkaamiseen, ja nykyiset halpissakseni ovat siinä touhussa täysin käyttökelvottomat. löytyisiköhän vaikka Tokmannilta Fiskarsin saksia, luulisi että Clas Ohlsonilta ainakin. sekin sijaitsee ostarilla.
tänään olisi lakanoiden vaihto-päiväkin. raskain kotityöni. ojentelu jonkun pussilakanan parissa koskee dreeni-kohdasta. mutta voi mikä ihanuus ja autuus kun iltapesun päätteeksi menee pitkälleen putipuhtaisiin lakanoihin!
juuri nämä arkiset pienet jutut tekevät minut onnelliseksi. hyvä kirjakin on kesken. eli odotan jo iltaa! :)

voi Tottis, olet niin valtavan lämpöinen ihminen. kiitos jälleen kerran sanoistasi.

nyt sinne torille!
kaikkea parasta teidänkin päiväänne! Kia

ps. Kuutamolle erityisTSEMPIT (nauruhymiö) kun valmistaudut töihin menoon.