Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67515

Kia Kolangio
Participant

hei kaikki ihanat ihmiset,
mulla on huono päivä tänään.

eilen naapurini L käväisi piipahtamassa ja hän havaitsi jälleen keltaisuutta silmissäni. se olikin entistä voimakkaampaa keltaisuutta.
eipä muuta kuin soitti Kotisairaalaan josta sain ohjeen että soittaisin syöpikselle sille osastolla missä olin dreenin asennuksessa.
sieltä taas sanottiin että jos ei kuumetta ole eikä pahoinvointia, mun ei kannata lähteä päivystykseen, ja soittaa heille uudelleen huomenna eli tänään klo 10, kuten sitten teinkin.
hoitaja vastasi puhelimeen, kerroin hänelle mistä tällä(kin) kerralla kiikastaa, jolloin hän halusi puhua lääkärin kanssa tilanteestani ja soittaisi sitten mulle takaisin.
ei sille keltaisuudelle voi tehdä mitään, minkä oikeastaan tiesinkin.
hoitaja valitsi vähän väärin sanansa että “koitahan nyt vain elää tämä loppuaika”. tuo “loppuaika” tuntui vaan niin pahalta. kysyin, että tarkoittiko hän sitä ettei tässä pitkään keikuta, että onko siihen nyt jo jokin erityinen lisäsyy, johon hän vastasi ei ole mitään erityistä syytä mutta tosi asia on se, että sairauteni on erittäin vakava.

tänään, ihan äskettäin, Kotihoidon hoitaja kävi täällä. ilmoitta hänkin, kuten useimmat heistä, ettei hänellä ole mitään kokemusta sappitien dreenistä. yhteisvoimin saimme kuitenkin vaihdettua monimutkaisen teippauksen aukolle joka pitää pujottaa piuhojen välistä paikoilleen.
kun kaikki oli kunnossa, hänkin sanoi että oletpa sinä keltainen. sanoin että kuuluu sairauteeni. olen kaiketi kovin herkillä sillä mielessäni ärsyynnyin häneen kun hän sanoi ettei ole koskaan uransa aikana nähnyt vastaavaa ja lisäsipä vielä “mielenkiintoista, taas opin lisää”.
hän puhui tavattoman huonoa suomea eikä käsittänyt mitä tarkoitin kun pyysin häntä laittamaan tilaukseen juuri tuota monimutkaista sidosteippiä. siis sehän kuuluu hoitajien hommaan! moneen kertaan jouduin selittämään että 1) minä kerron hoitajille mitä dreeninhoito-tarvikkeita tarvitsen 2) hoitaja tekee tilauksen jakelupisteeseen 3) joku hoitajista tuo ne mulle mukanaan.
tämä ei tuntunut menevän hänen jakeluun, ei sitten millään.
hän toisti ja toisti että tuoko posti ne kamat mun osoitteeseen. ei, vaan heidän pitää tuoda ne mulle koska 1) paketit ei mahdu postiluukustani 2) en välttämättä ole siinä kunnossa että pystyn hakemaan ne jostain postipalvelu-pisteestä.
tämäkin kuvio piti selittää hänelle kuin kaksivuotiaalle.
ihan kuin hän ei olisi kuullutkaan koko systeemistä. en ymmärrä. vai oliko hän vasta aloittanut alalla? se selittäisi asian.

puran mieltäni myös siten, että alkaa pikkuhiljaa häiritsemään kun jokainen ottaa asiakseen huomautella keltaisuudestani, mutta tämä on vain tämänpäivän tunnelma. yleensä olen kovinkin “pitkämielinen”. ihmiset ovat uteliaita ja toisaalta sekin olisi hassua jos he eivät ikinä sanoisi mitään. ystäväni ja naapurini L nyt on vihoviimeinen siinä, että hän vain voivoittelisi taikka taivastelisi kohtaloani vaan ilman muuta hän tarkoitti keltaisuudestani huomauttamalla pelkkää hyvää.
myös läheisten happamuus kun hoidossani heidän mielestä ollaan huolimattomia, on alkanut ärsyttää.
saan olon etten itse ole heidän mielestä tarpeeksi vaativa. ja jos pelkästään aivastan, niin jo alkaa papatus että nyt sun pitää soittaa päivystykseen, ja jos en tee sitä, päitä pyöritellään ja nimen omaan voivotellaan.

no mutta. huono päivä mikä huono päivä.
jotenkin semmoinenkin olo, että pitäisikö mun aloittaa loppusiivous, niin kodin kanssa kuin muidenkin asioiden suhteen.

välillä tuntuu siltäkin etten halua olla tekemisissä enää muiden kuin kohtalotovereideni kanssa.
terveet ihmiset ovat ällöttäviä (tähän panisin huvittuneen nauruhymiön jos se olisi mahdollista tällä palstalla).
varsinkin terveysintoilevat ihmiset. aina välillä saa osakseen neuvoja että osta sitä tai tätä yrttiä. ja pelkkää hyväähän hekin tarkoittavat.

enivei, onko jollain samoja kokemuksia? tai onhan asiasta puhuttu täällä aikaisemminkin.

tässä tämän päivän narinat. huomenna saattaa jo olla ihan eri mieli. sitä kohti siis!