Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Hei kaikille ! Ja kiitos Kialle pitkästä viestistä! Hyvä kun dreeni on nyt asennettu ja pääsit kotirutiineihin. Minäkin olen viihtynyt sairaalassa hyvin, turvalliset rutiinit ja huolenpito pitää olon levollisena. Rutiinit on tärkeitä kotonakin, huomaa todellakin että sairauden myötä kotonakin haluaisi tehdä asiat tietyssä järjestyksessä ja kaikki muutokset jotenkin tuo ahdistusta ja epävarmuutta. Tämän päivän sain viettää neljän ystäväni seurassa kauniilla järvenranta mökillä. Siinä pöydän ääressä istuessamme hoksattiin että meistä viidestä neljällä ollut syöpä. Ollaan oltu samassa työpaikassa kaikki aikaisemmin. Eipä kylläkään puhuttu paljoakaan tästä”peikosta”, oli helppo jutella kaikesta muusta, melko syvällisistäkin jutuista, mutta kukaan ei puhunut pitkän tähtäimen suunnitelmista eikä hankinnoista. Huumorilla todettiin kylläkin:”että kyllä se tämä loppuaika hyvin menee…” , kuten alokas ensimmäisen päivän jälkeen. Vielä tämä viikko saikkua. Töihin meno alkaa jännittää. Tänään mieliala ehkä vähän tasaisempi, jospa tuo Escitalopram mielialalääke alkaisi toimia. Arastellen sen aloitin, mutta on näköjään opittava tuntemaan itseään , myös mielen puolelta. Nyt tiedän että masennus on todellista ja tulee myös fyysisiä oireita, aikaisemmin olen vähätellyt ko ongelmista puhuvia. Eli hyvä opetus minulle tämäkin!!! Jatketasn iltarutiineja. Uutiset, sauna, telkkua, kirja ja unten maille! Voikaa hyvin! -kuutamo