Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67451

kuutamolla
Participant

Hei Kia Kulta!!! Ihana kun ehdit ja jaksoit viestiä, tuli tarpeeseen, kiitos!!!! Aloitin eilen ja toisen pillerin puolikkaan otin tänään. Ehkä eilen vähän etovaa oloa, saattoi johtua ennakko-odotuksistakin? Tänään migreenin poikasta, srkin saattoi johtua kun kävin aamupäivällä entisellä ja uudella työpaikalla. Uudessa aloitan työt 19.8. Siellä oli niin ihanan lämmin vastaanotto. Yksi uusi tuleva työkaveri koppasi minut syliin ja nosti ilmaan( onneksi olen laihtunut:)). Tunnen heistä suurimman osan ennestään ja olivat kaikki sopivan!empaattisia. Kuitenkin tuli paljon infoa yhdellä kertaa ja puolen vuoden saikun jälkeen(ei tietenkään pitkä saikuksi)kuormitusta tuli liikaa. Olikin pakko pötkötellä kotiin päästyä. Jospa työelo sujuu kuitenkin. Eläköidyn 2/2020, mutta pitämättömiä lomia on reilusti, eli loppusyksystä jäänen lomien kautta eläkemummoksi. Uusi elämäntilanne taas! Varmaan samalla kipuilen tämän syöpäläisen lisäksi(joka nyt seurannassa) myös eläköitymisen kanssa. Mitenkähän sitä pärjätään ukkokullan kanssa , kun ollaan tiiviimmin yhdessä? Vapaaehtoistoimintaa täytyy harkita, jos terveys antaa myöten. Mutta olipa hyvä kuulla Kia nuo sinun hyvät kokemukset tuosta Escitalopraamista ja muutenkin vahvistavat kommenttisi noista mielialalääkkeistä. Mies suhtatui alkuun vähän nuivasti ja ehkä pelonsekaisinkin tuntein kun kerroin hänelle lääkkeiden tarpeestani. Äidilläni oli aikanaan mielenterveysongelmia ja myös miehen äidillä, eli tuttua juttua. Ja kun nyt olen miettinyt omaa elettyä elämää, on siellä ollut monia mielen päälle käyneitä kohtia. Moni tapahtuma/vaihe on tullut nyt sair.loman aikaan mieleen. Ja nyt tämä sairaus lie ollut sitten alakulon ja ahdistuneiden tunteiden laukaisija(posttraumaattisesti). Täytyy toivoa lääkkeiden tehoavan! Lenkkeily auttaa paljon mielialaan. Tämä oli itsekästä pohdintaa, josta ei muille juurikaan rakennusainetta avuksi valitettavasti. Tänä iltana suunnitelmissa kesäteatteri:”Mielensä pahoittaja”. Sopii hyvin teemaan😊! Voi hyvin Kia ja kaikki muut syöpäläistoverit