Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67450
Kia Kolangio
Participant

Kuutamolle, pikaisesti kirjoitan sulle, että itselläni ei tullut mitään oireita Essitalopraamin kokeiluaikana, päinvastoin, parin viikon kuluttua lääkkeen aloittamisesta oloni oli oikeinkin hyvä eli sopi mulle täydellisesti ja siksi lääkitys jäi sitten pysyväksi.

enkä ole koskaan kokenut että ”mä nyt oon sitten tällainen psyykelääke-tapaus”. mitä hittoa, diabetikot tarvitsevat oman lääkkeensä, minä omani. sen ottaminen aamuisin on yhtä luontevaa kuin hampaiden pesu. olen valtavan kiitollinen siitä etten joudu kokemaan jatkuvaa alakuloa, suoranaisesta masennuksesta puhumattakaan.

eikä se ole mikään ”onnellisuus-pilleri”, suututtaa kun niitä kutsuttiin ainakin joskus semmoiseksi. se on lääke sitä tarvitsevalle.
totta kai minäkin olen välillä alakuloinen, lääkkeestä huolimatta. toisin kuin väitetään, että kaikki tunteet turtuvat, ei pidä paikkaansa ainakaan mun kohdalla.

lääkärisi ehkä kertoikin että ihan alussa lääke tuntuu vain voimistavan ahdistusta mutta tämä oireilu on väliaikaista. ole siinä mielessä sitkeä, että maltat odottaa se pari kolme viikkoa ennen kuin lääkitys pääsee kunnolla vaikuttamaan.

toivon koko sydämestäni että Essitalopraam sopii sulle yhtä hyvin kuin minullekin!