Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Etusivu Keskustelufoorumi Naisten syövät RINTASYÖPÄ Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

#67406
Aurora Borealis
Participant

Lauantaiaamun huomenia,
Täällä entinen ja uusi rintasyöpätyyppi haluaa myös purkaa tuntojaan.
Sairastin huonoennusteisen rintasyövän 19 vuotta sitten. Ihmeen kaupalla siitä selvittiin. Kaksi leikkausta, rinnan poisto kainalon tyhjennyksineen, rintalihaksen poisto, sytostaatit, sädetykset ja kymmenen vuoden tamofen lääkitys. Ja parin vuoden päästä näistä vielä kohdun ja munasarjojen poisto. Kymmenen vuoden ajan oli kontrollit vuoden välein, alkuun tietenkin useamminkin. Viimeiset yhdeksän vuotta kahden vuoden välein. Edelliset mammografiat ja ultrat vuosi sitten helmikuussa.

Nyt huhtikuussa löysin soliskuopasta patin, kun iltasella rasvailin kukon helttaani. Pari viikkoa seurasin tilannetta, ja sitten painoin paniikkinappulaa. Ja ei kun kiireesti privaattiin kaulan ultraan. Sieltä kehoitettiin kiireelliseen ohutneulanäytteen ottoon, johon sainkin sitten ajan viikon päähän. Vastausta odottelin melkein kolme viikkoa. Sitten lähete vartalon ct-kuvaan, luuston gammakuvaukseen ja labroihin. Ct-kuvissa näkyi kasvain leikkaamattomassa rinnassa kiinni rintalihaksessa. Siitä rinnan mammografiaan ja ultraan. Kasvain ei näkynyt mammassa ja ultrassakin piti etsiä kauan, että löytyi. Otettiin paksuneulanäyte lisätutkimuksia varten. Luustokartassa näkyi muutoksia lapaluun seudulla, samoin maksassa pieni piste. Niinpä tehtiin vielä vatsa-alueen ultra, merkattiin rinnan kasvain metalliclipseillä, ja otettiin lapaluusta luubiopsia.
Tähän kaikkeen meni aikaa kaksi kuukautta. Elämäni pisimmät kuukaudet.

Vieläkään ei ole tarkkaa tietoa rintasyövän tyypistä, jostain syystä patologi ei ollut tehnyt tarkempaa tutkimista, vaikka oli pyydetty. Sitten tietenkin tehtiin uusi pyyntö.
Silti päädyttiin aloittamaan sytostaattihoidot, koska aikaa oli jo kulunut liian kauan.
Viikko sitten torstaina sain ensimmäisen pläjäyksen. Tänään vasta tunnen olevani elävien kirjoissa. Pahoinvoinnin kanssa kyllä olisi pärjännyt, mutta viikon kestänyt suolistokipu oli kammottavaa. Ruokailu vain lisäsi kipua. Ja selkään tuli ihottumaa. Kortisoni aiheutti kasvoihin ruusutarhan, ei tarvinnut käydä kukkakaupassa. Tarkoitus nyt antaa sytostaatit kuusi kertaa kolmen viikon välein, sitten leikkaus, ja kaulan imusolmukkeissa sädetys.
Ja jos luubiopsia näyttää metareita, niin jäljelle jää vain palliatiivinen.

Tätä kaikkea on kyllä ollut vaikea hetkessä niellä, vaikka positiivinen realisti olenkin.
Sodassakaan ei kaikki miehet kuolleet, täältä siviilistä poistumme takuuvarmasti jokainen. Yritän nyt elää päivän kerrallaan, kun kahtakaan ei saa yhteen sopimaan.

Kiitos, kun sain purkaa tuntojani, pysytään linjoilla. Valoisaa mieltä meille kaikille sairauksista huolimatta. T. Aurora