Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Iltoja taas! Kiitos kun huomioitte niin ihanasti meikäläisen, ”uuden” kirjoittelijan! Teillä monella on tai ollut vaikeita vaiheita syöpäpolulla, mutta oletan että kukaan ei väheksy toisen tarinaa. Itselleni lie tämä syöpä koettelemus, joka ravisuttaa turvallisuuden tunnetta. Tämän sairauden myötä tuntuu kaikki tähän astisen elämän kolhut tulevan käsitellyiksi. Omien vanhempien ongelmat, jotka aiheuttivat perusturvallisuuden ja luottamuksen järkkymistä tulevat taas jostain taustalta käsittelyyn. Ehkä tämä sairastelu antaa mahdollisuuden käsitellä noita tunteita kun on joutunut pakosti pysähtymään perimmäisten kysymysten äärelle. Uskon, että meitä johdatetaan ja kaikella on tarkoitus. Silti alkuun varsinkin yksin ollessani itkin, että miksi minä?? Mietin, että olenko padonnut liikaa sisälleni tunteita? Olen yrittänyt aina olla sovittelija työyhteisössä…kiltti ihminen. Siksikö se syöpä paholainen pesiytyi suolistoon?!! Ehkä vuoden kuluttua osaa suhtautua järkevämmin koettuun, aika tehnee tehtävänsä, mutta nyt on vaan jaksettava käydä koko tunneskaala läpi. Näihin tunnelmiin…heinäkuun pimenevässä illassa…öitä!-kuutamolla