Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67385
kuutamolla
Participant

Iltoja…ei taida kuu kurkistaa kuitenkaan!:) Kävin tänään juttelemassa syöpäyhdistyksen sair.hoitajan kanssa. Oman tarinan kertominen auttaa aina ja kun yrittää pukea tuntemuksiaan sanoiksi vieraalle ihmiselle. Itkukin tuli välillä. Päällimmäiseksi mieleen jäi, että täytyy olla armollinen itselleen eikä vaatia vielä itseltään ”normaaleja” tunnetiloja. Syöpä on kriisi jokaiselle. Leikkaukset ja hoidot pitävät tunteet taka-alalla sen aikaa kun ne kestää. On hyvä olla täydellisen palvelun ja huolenpidon kohteena. Itse koin syöpäosastolla oloajan( sytostaattien sivuvaikutusten hoito kyseessä) terapeuttisena. Sain käydä hyviä keskusteluja samassa veneessä seilaavien syöpäläisten kanssa. Lähes kaikki kohtaamani potilaskaverit kertoivat avoimesti tilanteestaan, miehet ja naiset. Halattiin ja itkettiin…mutta myös naurettiin. Syksyllä alkaa onneksi vertaisryhmät!! Sair.hoitaja ehdotti, että hakeutuisin psykologin juttusille koskien hankalia aamuja. Täytyy miettiä…aamuista kun pääsee, niin iltaa kohti ajatukset kevenee. Mutta energia syöppö tämä syöpä on(vaikka seurannassa vaan!olenkin nyt). Töihin lähtöön kolmisen viikkoa; toisaalta odotan, toisaalta jännitän. Mitenkähän tämä kokemus vaikuttaa suhtautumisessa työkavereihin?ja miten he suhtautuvat minuun? Nyt tämä pohtija lähtee lempikirjallisuuden, dekkarin, pariin. Hyvää yötä….zzzz…t.kuutamolla🤗