Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Syöpähoidot ja seuranta Kontrollit + seuranta Vastaa viestiketjuun: Kontrollit + seuranta

Vastaa viestiketjuun: Kontrollit + seuranta

Etusivu Keskustelufoorumi Syöpähoidot ja seuranta Kontrollit + seuranta Vastaa viestiketjuun: Kontrollit + seuranta

#67371
Maya
Participant

Kia,
hienolta kuulostaa tuo sinn taksikortti! Minä sain taas hieman ”tapella”, että sain syyskuun lääkäri- ja kuvauskäyntiä varten todistuksen matkakorvausta varten kelataksiin. Matka sairaalaan on kuitenkin 200km ja julkisilla ei pääse meiltä mitenkään siihen kellon aikaan perille kuin mitä siellä pitäisi olla.

Leikkaushan siis ei ole kohdallani vielä varmaa, mutta vahva tunne on itselläni, että sellainen on tulossa. Toki pitää odottaa uusien kuvien lausunnot ja lääkärin tapaaminen.. Ehkä kerron todellisen tilanteen vanhemmilleni tuon lääkärikäynnin jälkeen. Että en ”säikäytä” turhaan, jos mitään isompaa ei olekaan.

Jotenkin hirmu herkillä olen. Itku on herkässä. Ahdistus ja väsymys. Olen myös pahalla päällä, tosi kiukkuinen suoraan sanoen. Suutuin ”elämäni tärkeimmälle ihmiselle” tosi pahasti ja ilkeyksiä kirjoittelin hänelle. Eilen hän tuli sitten käymään, kun pyysin. Itkin melkein koko sen ajan mitä hän tässä luonani oli. Oli jokseenkin tuohtunut ja sanoi, ettei jaksa mitään eipäs-juupas touhua. Ja kyllä minä sen ymmärrän. En vaan ymmärrä sitä, miksi olin niin ilkeä kuin olin. Ja suuttunut. Ja vihainen. Saimme kuitenkin sovittua ja jatkamme yhdessä. Lupasin hänelle olla puhumatta koko syöpä asiasta, ettei hän pahoittaisi mieltänsä. Hän kylläkin sitten laittoi illalla viestissä, että saan puhua syövästä, ei se häntä haittaa.

Yritän pysyä arjessa kiinni, viikonloppunakin. Tänä aamuna kävin taas kuntosalilla. Sain olla ihan yksin, kun vähän jälkeen kymmenen siellä olin. Tunnin verran viivyin ja kun pois olin lähdössä, sitten vasta tuli uusi kuntoilija tilalleni. Olen saanut nyt nukuttua ilman tarvittaessa otettavaa lääkettä. Huomenna on viiden viikon jälkeen omahoitaja-aika. Sitä olen niin odottanut.

Ainiin.. kirjoitinkohan jo. Minulla aloitettiin rautalääke, kun hemoglobiini oli tippunut 113:sta. Huhtikuussa arvo oli melkein 140. Ken tietää miksi pudonnut noin paljon, vaikka olen pystynyt syömäänkin nyt paremmin, kun pahoinvointia ei enää ole. Tai on, mutta oksentaa ei ole tarvinnut. Paljon verikokeita ottavat syyskuun alussa. Sellaisiakin, joita ei ole otettu kuin ehkä sillon leikkausreissulla viimeksi tammikuussa. Aina jännittää nuo kokeiden tulokset, vaikka pitäisi kai niiden jännittää vähemmän kuin kuvaus. Aika tasoissa menevät jännityksen osalta minulla. Joku muuten varoitteli tuosta rautalääkkeestä, että pistää mahan ihan kuralle ja ulosteesta tulee hyvin tummaa, lähes mustaa. Onhan se mustaa, mutta ei löysää. Ennemminkin ihan ummella on vatsa. Täytyy seurata pari päivää ja sitten aloittaa vatsanpehmike, jos ei lähde toimimaan itsestään.

Uutta viikkoa kohti.

Voimia kaikille!