Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Heippa! Kiitos Kia taas niin viisaista sanoistasi! Luin tekstisi pariin,kolmeen kertaa. Mulla tää ahdistus on koko ajan hieman jäytävänä mutta sitten se saattaa iskeä välillä kuin hurrikaani. Siinä kohtaa yleensä menen vaikka vessaan ja itkuhan siinä pääsee. Hetken hengittelen ja yritän kasata itseni. Mulla on myös pakko-oireita, sellaisia juttuja mitkä pystyn hyvin pitämään salassa,mutta hyvin,hyvin rassaavaa. Ja kuluttavaa. Tälläisiä pakkojuttuja mulla on tainnut olla koko elämäni, muistan jo lapsena kuinka piti aina tehdä joitain asioita parillisesti tai parittomasti,sen hetken ajatuksen mukaan…kuulostaa hullulta..aikuisiällä kun isä sairastui,mun piti soittaa varmaan kymmenen kertaa päivässä ja laittaa viestiä että onko kaikki ok…niin että muut jo taisivat kyllästyä siihen… nyt sitten ennen syöpää mä olin monta vuotta ihan varma että mulla on syöpä. Milloin missäkin. Ja sitten se iski oikeasti. Huh,oli se kylmää kyytiä. En kyllä osaa sanoa mistä nämä ajatukset kumpuavat, meillä kyllä on suvussa näitä pakko-oireihin taipuvaisia ihmisiä.

Voi Kia,en pysty tarpeeksi kiittämään kuinka minua autat. Todella autat. Kiitos. Niin totta tuokin että syövästä on vasta vuosi, ei jo vuosi. Sitä kun kaikki muut eivät ihan ymmärrä, oletetaan että kun se on hoidettu, se pitää unohtaa. Mutta eihän se niin mene.

Voi että mä nauroin tuota vappu/juhannusporojuttua ihan ääneen!!
Mukavaa kesäiltaa kaikille,ensi yö vielä hikoillaan,sitten onneksi alkaa helpottaa..