Vastaa viestiketjuun: Kontrollit + seuranta

Hei Kia!

Ei huolta, en suutu tai loukkaannu tai pahoita mieltäni vastauksestasi.

Ei meillä sinällään kai ole selvittämättömiä asioita. Tai minähän olen ollut aina kova ”säästelemään” vanhempiani ja sisaruksiani. Olen tämän kaiken lisäksi mielenterveyskuntoutuja, ja en siis ole oiekastaan koskaan täysin avoimesti kertonut siitä, kuinka huonosti minulla on mennyt tai kuinka paha olo minulla on ollut. En haluaisi huolestuttaa ketään..

Ehkä tämä on esim. vanhemmilleni sen takia kova paikka, että äitini veli ja isäni veli on kuolleet syöpään. Toinen isäni veli sairastaa parhaillaan syöpää. Eli sukurasitetta syövälle on olemassa, vaikka en minä edes tiedä, että voiko syöpä tuolla tavoin ”periytyä”?

Ei meidän perheessä muutenkaan kukaan oikein koskaan ole toisilleen puhunut tunteistaan, mutta kyllä minä leikkauksen jälkeen yritin olla mahdollisimman rehellinen kivuistani ja henkisestä vaikeasta olostani, mutta en saanut paljoa vastakaikua. Onneksi tosiaan minulla on nuo ”tukihenkilöt” eivät siis ole vertaisia vaan koulutettuja sosionomeja. Tehdään yhdessä kotijuttuja, jos en ole yksin jaksanut tehdä, eli siivoillaan tai laitetaan ruokaa. Käydään kävelemässä, joskus kuntosalilla ja jutellaan asioita auki. Lisäksi minulle on psykiatrinen sairaanhoitaja, jonka aika minulla on lähes viiden viikon tauon jälkeen maanantaina. Hän oli kesälomalla eikä ole lainkaan tietoinen uusimmista käänteistä. Olen myös psykiatrisen kuntoutuksen asiakas ja he puolestaan järjestävät erilaisia ryhmiä joihin voin tarpeen mukaan osallistua. Eli tällainen ”ammatillinen tuki” on vahvasti saatavilla ja kaikki tekevät saumatonta yhteistyötä.

Sehän tässä tuli mieleeni, että silloin kun leikkauksessa olin ja teholla vietin sen ensimmäisen yön leikkauksen jälkeen, soitti äitini teholle ja kyseli perääni. Kukaan ei ollut ilmoittanut hänelle, että leikkaus oli ohi vaikka lääkäri oli luvannut minulle ilmoittavansa. Tehon hoitaja oli äidilleni sanonut, että oli aivan pienestä leikkauksesta kyse. Ehkä se heidän mittakaavassaan oli pieni, koska hipec-leikkauksissa monesti tehdään elinpoistoja ja avanteita yms. Mutta minun kohdallani ei tarvinnut muuta ”kuin” poistaa kasvainpesäke ja vatsapaita sekä antaa itse hipec-hoito. Niin ja poistivathan he minulta myös navan. Äitinihän oli siis erittäin hyvillään siitä, kuinka pieni leikkaus oli kyseessä. Enkä ole tainnut hänelle edes kertoa, mitä pseudomyksooma sairautena tarkoittaa. Ehkä pitäisi kertoa.. Ehkä hän silloin ymmärtäisi, ettei ole ihan pikku juttu kyseessä. Varsinkin jos tulee uusinta leikkaus, olen lähes varma siitä, että silloin edessä on elinpoistoja.

Mutta ehkä pitäisi vain luottavaisesti odottaa sitä uutta kuvausta ja kirurgin aikaa. Vaikeaa se on, se luottaminen nimittäin.