Vastaa viestiketjuun: Kontrollit + seuranta

voi Maya, todella ikävältä kuulostaa sun perheesi käytös. olisiko asia niin, että he tosiaan ovat ikään kuin kipsaantuneet sairautesi edessä eivätkä kerta kaikkiaan kykene tukemaan sinua. mutta silti! varsin hämmentävältähän tuo tuntuu ulkopuolisestakin vaikkakaan ei tippaakaan ennenkuulumattomalta.

kirjoitat tuossa että käytännössä katsoen jäit aivan yksin.
onko teillä paljon muita selvittämättömiä asioita keskenänne? ei sun tietystikään tarvitse avata koko perhehistoriaasi tänne mutta ehkä sun kannattaa miettiä mikä tämän takana on? miksi he käyttäytyvät kuten käyttäytyvät?
kun olet tehnyt tämän mietintätyön, niin olisiko se mahdollista että yrittäisit vielä kerran itse ottaa kyseisen asian/asiat puheeksi heidän kanssaan. tiedän, ei mikään helppo tehtävä mikä sujuisi niks naks vaan, varsinkaan kun olet vakavasti sairas.

mutta et tosiaankaan ole ensimmäinen tai viimeinen jolla perhesuhteet ovat huteralla pohjalla.
itselläni oli toivottoman huono suhde äitiini.
vanhempi siskoni taas kuoli sairauskohtaukseen vain vajaa vuosi sitten, mutten hänenkään kanssa en ole ollut kovin läheinen koskaan.
siltikin, kun sairastuin hän sentään yritti omalta puoleltaan kannustaa ja tukea minua, kun minä taasen en oikein osannut ottaa sitä tukea vastaan. olimme aina kohteliaita toisillemme – kuten kotona opetettiin – muttei sitä aitoa läheisyyttä vaan päässyt syntymään, toisin kuin veljeni kanssa olen erittäin läheinen. ei niitä perheenjäseniä vaan voi valita kuin ystäviä, ikivanha klisee mutta niin totta.
konflikteja syntyy aina ja joko ne lakaistaan maton alle – jälleen kuten kotonani toimittiin – tai, sitten niistä kyetään puhumaan.
välimuotojakin on tietysti vaikka millä mitalla.

tämä, että jos koet ettet saa perheeltäsi mitään vastakaikua, mikä pelkästään vain tuottaa lisää ja lisää mielipahaa muutoinkin raskaassa elämäntilanteessasi, tai puhumattakaan siitä jos koet jatkuvasti hylätyksi tulemista heidän puoleltaan, niin sinuna minäkään en enää soittelisi heille.
en tekisi sitä mielenosoiteuksellisesti vaan vaihtaisin ne tekstarit jatkossakin sisarusten kanssa, mutta en totisesti rinkuttelisi enää heidän perään epätoivoisena yrityksenä saada heiltä huomiota. sama koskee vanhempiasi, eritoten, JOS he eivät itse ole kovin sairaita tai jopa dementoituneita, minkä tosin olisit varmasti maininnut tuossa tekstissäsi.

entä eikö sisaruksille ainakin voisi esittää suoraan toiveen ennen leikkaukseen menoa että he pitäisivät sinuun enemmän yhteyttä?
kannattaisiko sitä kokeilla?
ja jos et edelleenkään saa heiltä vastakaikua, keskittyisin pelkästään ystäviin jos/kun sulla heitä on, mikä ei ole tämäkään ihan itsestään selvää.

tuo tukihenkilö/tukihenkilöt-juttu tuntuu aivan mahtavalta asialta, mutta eiväthän he korvaa ihmissuhdetta jos tarkoitat tukihenkilöillä esim vapaaehtoisia jotka tarjoavat vertaistukea?
minusta ihmisen kannattaisi pitää lähellään vain ”hyviä ihmisiä”, sellaisia siis, joiden kanssa vastavuoroisuus toimii, joiden kanssa voit tasapuolisesti antaa ja saada.
yksikin aito ystävä riittää.

toivottavasti et käsitä väärin että yrittäisin jotenkin neuvoa sua ”ylhäältäpäin”. kirjoitan vain asioista jotka pohjautuvat omiin kokemuksiini.
minusta ylipäätään kaikenlainen NEUVOMINEN ihmissuhteissa on turhauttavaa, keinotekoista, jos ei peräti vallan typerää jos ei tunne tätä neuvottavaa ja nimen omaan hänen historiaansa erityisen hyvin.

kaikkea parasta Sulle Maya ja kirjoittele taas, Kia