Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Tervehdystä taasen. Kialle, joo, päälläsi oli tuossa unessani oikein tumman sininen naisten kauluspaita. Uniahan on vaikka millaisia, jotkut todella sellaisia jotka on todella mielikuvitteellisia. Mutta näen silloin tällöin hyvinkin todenmukaisia unia, tämä oli yksi niistä. Nykyisen miesystäväni näin unessa noin 10 vuotta ennen kuin tapasimme. Hän halasi minua tuossa unessa ja järkytys, positiivinen toki oli, kun hän sitten v 2009 halasi minua ensimmäisen kerran; juuri samanlainen halaus kuin unessa, ja fyysinen kosketus oli juuri samanlainen. Jospa Kia vielä rupatellaan unissamme 🤗

Minulla suonet hävisivät sytostaattien aikana. Myös nyt jälkeenpäin, suonta verikoetta varten on ollut vaikea löytää. Olen maininnut asiasta vasta kun verikoetta on aloitettu ottamaan. Sytostaattien aikana mainitsin tästä jo ennen kuin hoitaja alkoi etsimään suonta uutta syto-annosta varten. Ihan juuri siksi, jos hän tarvitsee pistämiseen muilta apua. Mutta kukin hoitaja yritti onnistuen eri tavalla. Mutta kyllä hoitajilla on erilaisia tekniikoita, ja osaamistakin. Eräs vierelläni sytostaattihoidossa ollut nainen kerran sanoi, että hän sai niin pahan tulehduksen pistoalueelle ja käsivarteen, että hänellä on nimetyt hoitajat, jotka vain saavat pistää neulan sytoja varten jatkossa. Eli vaikea asia tuo pistäminen ylipäätään, tarvitsee olla tosi ammattilainen. Mutta niinhän meissä kaikissa on erilaista osaamista.

Kuumia päiviä menossa ja tulossa, huh huh…. en ole mikään kuumien päivien ihannoija, en ole ollut koskaan, varsinkaan nyt lähes kuusikymmpisenä, ei ei ei…. läpiasunnon tuuletusta pidän yöt ja päivät. Koira polonenkin näyttää kärsivän. Käytän sitä viilentävässä suihkussa aika ajoin. Sitten hää on niin tyytyväisen olonen.

Tuosta painosta…, minua on kerran elämäni aikana onnitteltu raskauden johdosta. Muuten ihan kiva, mutta en ollut raskaana. Maha oli pömpömpänä, ei edes paljoa. Olin lihonut tuolloin hieman, vaikka en silloinkaan painanut liikaa, mutta se muutama kilo joka silloin tuli, tuli tuohon navan ympärille. Kyllähän siinä kysyjä nolostui, kun sai tietää totuuden…. Mutta, joo, on totta, ettei kenenkään painosta kannata mainita; on kunkin oma asia.

Tuttavani, joka on sairastanut syöpää noin 8-9 vuotta sanoi myös, että kun sytostaatit on lopetettu, joillekin on käynyt niin, että ovat eläneet useamman vuoden. Keho ikään kuin rauhoittuu kauttaaltaan, mikä taas vaikuttaa sairaudenkin etenemiseen. Voi että, olisipa ihanaa, jos elimistö saisi koko syövän taltutettua. Voihan ihmeitäkin tapahtua.

Kiitos huomioistanne ja onnitteluistanne Kia ja Valonen. Ne lämmittivät todella paljon. Tämä piinapenkkini jatkuu toki, mutta olen oppinut ottamaan sen yhä rauhallisemmin, kiitos erityisesti Kian. En osaa tuota Kiaa kiittää tarpeeksi, et arvaakaan kuinka suuri tuki minulle olet ollut.

Puhaltelen täältä kaikkea hyvää energiaa Kialle ja Valoselle, myös kaikille muille kohtalotovereille.