Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67333

Kia Kolangio
Participant

hei sunnuntai-iltana,
Tottis, kirjoitin siitä sun unesta että en ole niin pitkä kuin unesi kertoi mutta nykyisin laiha kylläkin. ja tummansininen on vaatteissani lempiväriä. etkö maininnut että mulla oli sinistä päällä? mulla on sininen poplari, sininen huivi, siniset farkut jne. jopa yhdet lenkkarini ovat siniset, totta kai. ja ainahan mä kassiani kaivelen! semmoista Marimekon kangasolka-laukkua, heh, sinimusta sekin, kuinkas muutoinkaan.
hitsi, en millään muista enää mitä kirjoitin ajatuksistani kun luin unestasi. mutta hyvät nyt ainakin. olen oikein otettu kun näit minusta unta :)

samat laulut taas. viime yönä dreenin peräti kahden liittimen teippaus oli pettänyt, koska lukitus ei ollut ollut kunnolla päällä ja neste oli kostuttanut teipit, osittain jälleen oma vikani siis. myös perjantai oli hankala päivä dreenihuolineen. lähdin sinne keskustaan taidenäyttelyyn taksilla, treffasin ystäväni siellä ja sitten menimme lähellä galleriaa olevalle katuterassille. tuskin olimme päässeet pöydän ääreen istumaan kun jälleen kerran tuntui paidan alla kostealta. olin varannut mukaani yhden varasidoksen, mikä sekin päästi nesteen läpi, argh. ihme kyllä en ehtinyt sotkemaan lempipaitaani (se taas on mustavalkoinen!) kun ehdin jälleen kerran naistenhuoneeseen ja tungin vanhojen sidosten päälle aukkokohtaan pinon paperisia käsipyyhkeitä. teipin sain tarjoilijalta.

mutta muutoin oli niin kivaa!
taidenäyttely kerrassaan lumoava, ja pienen hotellin yhteydessä oleva katuterassi oikein viihtyisä liikenteestä huolimatta, mikä onkin Yrjönkadulla aika vähäistä.
ensin tilasin pelkän kahvin ja hedelmäsalaatin, sen jälkeen joimme kolme mietoa drinkkiä. se oli ihanaa. mulla oli tunnelma taas kuin olisin ollut ulkomailla. tämä olikin muuten tämän kesän ensimmäinen terassi-reissuni.
kotiin päästyäni olin onnellinen, enkä olisi taaskaan malttanut mennä nukkumaan. menin kuitenkin ja nukuin oikein makoisasti hyvän mielen päälle. hah, dreenin purkaminen oli kylläkin ennen nukkumaan menoa oma rumbansa monikerroksisen teippikasan takia.

tietysti vähäsen jännittää se keltaisuus, eli mitähän labrat sitten kertovatkaan. jos tulee joku pommiuutinen että maksani on tuusan nuuskana tai vastaavaa. ja minä vielä drinksuttelen siihen päälle, mutta hitot siitä.
sanoin hoitajalle että varautuvat siihen että mun suonista on varsin hankalaa saada mitään irti, johon hoitaja vastasi: “kuule, lähetän täältä X-nimisen hoitajan joka saa verta vaikka puisesta pöydänjalasta :)
viimeksihän hommaan kului about puolitoista tuntia ja kun suoni vihdoin löytyi, olimme hoitajan kanssa tuota pikaa molemmat kuin teurastajia, niin paljon sitä pulppusi. katsotaan miten tällä kertaa käy.

onko joku “huonosuoninen” kokenut samaa, että kun mainitsee ominaisuudestaan hoitajalle, he eivät tunnu koskaan ottavan sitä todesta?
olen kokeillut kahta eri “tekniikkaa”. toinen on sellainen etten mainitse tästä ominaisuudestani sanaakaan sillä ajatuksella, että se vain hermostuttaa hoitajaa. toinen on tietty se että sanon asiasta heti kättelyssä jotta toinen osaisi varautua siihen. kumpi parempi? eräs hoitaja suositteli kertomaan huonosuonisuudestani ennen koko homman aloittamista jolloin hoitaja voi harkita jo etukäteen kannattaisiko lähteä liikkeelle esim avoneulalla. tiedä sitten mikä olisi parasta.

kärsittekö kuumuudesta? mun asunnossa on ihmeen vilposaa, mitä ihmettelen. arvelen, että koska tämä sairaus on tehnyt minusta varsinaisen vilukissan niin nyt tuntuu lähinnä sopivalta. toisaalta saa nähdä että jos helle todellakin jatkuu niin tottahan toki asunnon lämpötila nousee jatkuvasti enemmän ja enemmän plussan puolelle. liian kuumassa minusta tulee kiukkuinen hapannaama. tänä kesänä en pääse dreenin takia edes uimaan, vaikka ranta olisi ihan tuossa vieressä. mutten muutoinkaan ole mikään uimari vaikka tukalan kuumassa se virkistää aina hetkeksi.

paino on nyt vain 54,5. yritän ja yritän nostaa sitä mutten onnistu siinä. eräs nainen vastapäisestä talosta sanoi bussipysäkillä, ettei olisi tuntenut minua enää jos en itse olisi sanonut hänelle moi moit.
alkaahan se pikkuhiljaa vähäsen rassaamaan kun jokainen kiinnittää painooni huomiota koko ajan enemmissä määrin.
no, olen ainakin oppinut sen, että älä mainitse kenellekään hänen hoikkuudestaan. meinaan jos henkilö on laihtunut huomattavasti. kuten en mainitse siitäkään jos joku on lihonut. ihan on verrattavissa oleva asia.

olen niin tavattoman hyvilläni sekä Valosen että Tottiksen hyvistä uutisista. jos asiaa ajattelee, niin myös ihan itsekkäistä syistä.

ai niin! tämän haluan kertoa vielä ennen kuin lopetan.
se katuterassi-ystäväni kertoi hyvästä tuttavastaan, joka oli saanut pahanlaatuisen rintasyöpä-diagnoosin. ärhäkkää laatua.
en tiedä, kauanko hän oli ollut hoidon piirissä kun hän sai lääkäriltä uutisen, ettei hoitoja enää kannata jatkaa. eli hän siirtyi palliatiivisen hoidon piiriin. viimeisellä kerrallaan nainen oli hämmentyneenä ja järkyttyneenä ikään kuin ajatellut ääneen: “Mitä minä nyt teen?”
lääkäri oli vastanut tähän: “Elät elämääsi”.
ja voitteko käsittää, että hän on ollut nyt jotakuinkin aika tasan KAHDEKSAN VUOTTA palliatiivisessa!
toivon, että jos joku rintasyöpää sairastava sattuisi lukemaan tämän, niin ehkä tarina piristäisi häntäkin.
itse ainakin oikein tuuletin. eli kyllä näitä hienoja tarinoita on ihan oikeassa elämässä.

mutta nyt iltapalalle ja sitten jo valmistautuminen yötä varten. iltarutiineitahan riittää.

toivotan kaikille parasta mahdollista kesämieltä! Kia