Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

huomenta,
lääkärin soittoa odotellessa kirjoittelen muutaman sanan.
eilen veljeni kävi kylässä ja kysyin häneltä siitä keltaisuudesta. hänen mielestä kasvoissani ei ole havaittavissa mitään erityistä mutta silmävalkuaiseni sitä vastoin kellertävät hänenkin mielestä.
aamuyöstä heräsin neljältä kun vaihteeksi yöpaitani oli märkä eli dreeniauko oli oikein ryöpyttänyt nestettä sidosten läpi. on se nyt prkl kun en opi sitomaan sitä kunnolla öiksi kun näitä sattuu tasaiseen tahtiin.
en usko että väri ja dreeniaukon vuoto olisi tekemisissä keskenään mutta aamuseiskalta soitin Kotisairaalaan miten pitäisi toimia. hoitaja sanoi että ensin pitää odotella lääkärin tuloa työpaikalleen ja kysyä hänen mielipidettään.

no nyt sieltä soitettiinkin jo! lääkärin mielestä riittää, että keskiviikkona otetaan labrat alkuperäisen suunnitelman mukaan. huh helpotus, olen oikein tyytyväinen. en kyllä ole ikinä saanut syöpikseltä näin pikaisesti ”huomiota” vaikka HUS-syöpis muutoin onkin mahtava paikka.
mutta ovathan nämä kaksi puljua aivan eri planeetoilta. Kotisairaalassa aina joku vastaa, aina. jos taas tarvitaan lääkärin mielipidettä johonkin asiaan, kuten tänään, se selvitetään nopeasti. lisäksi heillä tuntuu olevan (näin potilaankin näkökulmasta) aina varmat ja johdonmukaiset kannanotot siitä miten toimitaan.
vain se lääkärini sijainen sotki pikkuisen asioita muutama viikkoa sitten kun hän alkoi spekuloida pitäisikö koko dreeni ottaa pois ja oli kirjoittanut Omakantaan selvästi virheellistäkin tietoa.
voi miten hienoa että tässä kävikin nyt näin, ja nyt olen tehnyt niin kuin veljenikin käski :) tiedän, että hän rinkuttelee tänään olenko varmasti selvittänyt asian eli hänenkin mieli rauhoittuu.

pieni ongelma tähän päivään on se että jaksanko nyt kuitenkaan lähteä sinne näyttelyyn keskustaan ja tapamaan ystävääni koska heräsin jo neljältä. tapaamisajaksi on kaavailtu joskus ”myöhään iltapäivällä” koska ystäväni on yökukkuja ja herääkin vasta iltapäivän puolella.
tässähän olisi hyvä aika minunkin vielä nukkua vaan tuskin saan unenpäästä kiinni.

eilen illalla keskitasoinen kipuaalto yllätti. olin vasta ottanut sitä pitkäaikaista Oxycodenia yötä varten joten en halunnut enää ottaa lyhytvaikutteista sekä nopeasti tehoavaa Oxynormia. nukahdin onneksi eikä kipu herättänyt yöllä.

taas sain kokea ihanan huojennuksen kun lääkäri suhtautui asiaani niin rauhallisesti. kuten hoitajakin sanoi, pieni keltaisuus oikeastaan vähän kuuluukin sairauteeni. siis PIENI. sen olen kuullut ennenkin. mutta kun aina kaikenlaisissa papereissa on vakilitaniat siitä, että jos kuume nousee yli 38 ja/tai ihossa esiintyy keltaisuutta niin pitäisi VÄLITTÖMÄSTI ottaa yhteyttä hoitohenkilökuntaan, kuten siis toiminkin. ja kun valvoo aamuyöllä yksin niin taas tulee kauhukuvat siitä että mitähän nyt tapahtuu ja olenko ensi yön sairaalassa jne jne jne.

kohtahan mulla on jo lounasaika. kaalikääryleitä ja perunamuusia. tein eilen kaksi annosta, joten tänään ei tarvitse kuin lämmittää ruoka.

Tottis hoi, odotan viestiäsi! kunpa kaikki olisi hyvin!

Valoselle jo kirjoitinkin pari riviä mutta vielä kerran: mahtavaa kun hoidot näyttää toimivan!

kaikille muillekin paljon voimia ja tsemppiä.

Kia