Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

ereritu,
sain diagnoosin viime vuonna ja kirjoittelin täällä ahkerasti talven aikana (kiitos kaikille ihanille sielunsiskoille jotka täällä samaan aikaan kipuilivat). Olen samaa mieltä ja lohdutuksena Kiuruselle, kun asiat lähtee etenemään, ne menee vauhdilla. Minulla meni niin nopeasti että nyt vasta kerennyt ajattelemaan, millainen vuosi oli. Minulla oli sytoista tuota makuaistin menetystä, vesi varsinkin maistui pahalle aina muutaman päivän. Juuri kun kaikki oli taas ”buenosti” olikin seuraavan syton aika. Sain sytoyskän, sitä kesti kuukauden. Muuten minulla meni aika helpolla tämä rumba läpi, olen todella onnekas.

Kiurunen- minulla ei ollut kyhmyä, nänni vetäytyi sisään ja sekään ei minusta näyttänyt pahalle (olin vuosi aikaisemmin ollut normikontrollissa eikä mitään) Vähättelin kovasti, mutta mieheni oli sitkeä kun hänestä rintani oli oudon näköinen. 2 päivää ja sain diagnoosin, pahalaatuinen kasvain. Silloinkaan en jotenkin ajatellut rintasyöpää, mietin vaan, että no kasvain, ja otetaan pois ja se siitä. Vast kun kirralla luin papereista: sinulla on todettu rintasyöpä…siitä se sitten lähti. Pitkään olin aivan ymmyrkäisenä, enkä kyllä mitään kauhustooreja viitsinyt mistään lukea. Onneksi sieltä sai vielä vanhanajan nipun papereita ja esitteitä mitä plärätä ettei netissä tarvinnut olla.
Voimia kaikkien kesään, katse eteenpäin ja käsitelkää asiaa voimien mukaan. On vaikeampia ja on helpompia tapauksia. Tuleen ei silti kannata jäädä makaamaan, eteenpäin kun sotilas! Kaikkea shaibaa elämässä tulee…