Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67194
Kia Kolangio
Participant

hei Tottis ja Jousimies ja muut,
Jouskalle (uusi lempinimi) :) erityiskiitos kun jaoit lisää dreenikokemuksiasi. ne tulee aina tarpeen.
tuo oli hyvä kuulla ettei olekaan tavatonta jos lääkäri äkkiseltään miettiikin koko dreenin poistoa, itse kun ajattelin heti että onpa ajattelematonta.
mulla on nykyisin siis sekä stentti että ulkoinen pussukka-dreeni. ja tuo kohta, että silti mieheltäsi poistettiin pussukka-dreeni vaikka sappinestettä kertyi siihen(kin).
Omakannassa on selkeä virhe. siellä sanotaan vapaasti lainaten näin, että ”potilaalla kertyy nestettä pussukkaan vain vähän ja joutuu tyhjentämään pussukan vain kaksi kertaa viikossa”. ei se noin mene, vaan tyhjennän pussukan noin kaksi kertaa PÄIVÄSSÄ, mikä sinänsä ei ole haitta eikä mikään. saattaa tuo ”viikossa” olla pelkkä kirjoitusvirhekin.
tämänhetkisistä bilirubiini-arvoistani en tiedä, labrat kylläkin otettiin viime maanantaina.
luottamus Kotisairaalaan palautui eilen kun soittelivat kuulumisia vaikkei heillä ollut mitään erityistä asiaa. se vaan tuntuu niiiiin hyvältä.
puhelimessa ollut hoitaja korosti taas sitä, että heille soittamisen kynnys pitää olla matala, samoin Omakannassa luki että potilasta on kehotettu ottamaan herkästi yhteyttä ja/tai ihan viimeistään silloin jos nousee kuume tai iho alkaa kellertää.
olen taas jo sopeutunut siihen että tilannetta seurataan.

kävin tänään seurakunnan diakonilla varmistaakseni pari käytännön asiaa. halusin selvittää, onko lainauurna mahdollinen, jolloin diakoni soitti papille ja vastaus oli myöntävä jos kuolevalle on ok että tuhka sirotellaan kirkon omalle tontille. tämä sopii just mulle. laina-arkkua ei saa, mutta muutoin kaikki on ilmaista. diakoni kysyi haluaisinko että hän rukoilee puolestani siltä istumalta. en halunnut. vähän taisin pitkästyä kun hän halusi lukea mulle erään tekstin, mikä kieltämättä olikin kaunis. muutoin pysyimme näissä toivomissani käytännön kysymyksissä.

Tottis, löysin tuon The Syöpä Shown jo ennen mainintaasi kun panin hakusanoiksi ihosyöpä ja blogi. tiesin heti että juuri sitä blogia tarkoitit.
luin silloin vain kesäkuu 19 tekstit. rankkaa. hänhän tavallaan joutui yllättäen saattosairaalaan kun kuntonsa romahti ja jalat pettivät.
juuri tuota pelkään omalla kohdallanikin että joutuu äkkiseltään hyvästelemään kotinsa, sittenkin äkkiseltään, vaikka olenkin pitänyt jo pitkään mielessä että se voi tapahtua päivänä minä hyvänsä. mutta aina sitä vaan luottaa – kun kunto on ok – että tämähän jatkuu vielä ja saan jatkaa tätä kotioloissa eloa ja oloa. kuten diakoni tänään kysyi, olenko suurimmista ahdistuksista vapaa, niin juuri näin koen asioiden olevan.
samoin hän kysyi pelottaako kuolema minua, niin vastaus oli kieltävä. lisäsin vain sen saman kuin täälläkin olen sanonut että pelkään sitä mitä ennen kuolemaa saattaa tapahtua. ne kivut ne kivut. tai, kuka tietää, vaikka joutuisin vielä ahdistuksen syövereihin. mutta koskei voi nimen omaan TIETÄÄ mistään mitään niin säästän itseäni ikäviltä mielikuvilta.

olin toissa päivänä ystäväkollegani luona juhlimassa hänen onnistumista työssään. hän halusi rajata kutsuvieraat vain kahteen kun ei halua pitää hälyä itsestään. voi miten hauskaa oli! oli ihanaa saada nauraa ja juoda viiniä. söimme itsetehtyä todella hyvää perunasalaattia ja jälkiruuaksi myöskin itsetehtyä suklaakakkua. viime talvella kokonnuimme tänne mun luokse ja nyt päätimmekin, että teemme tästä kolmen koplan tapaamisista perinteen. te tiedätte ilonpidon kun saa olla rauhassa oma itsensä. ja kun keskustelua riittää ja piisaa ja aiheet rönsyilevätkin paikka paikoin. sopivasti vakavaa ja sopivasti kepeää. ja kun samalla alalla olemme kaikki niin eihän niiltä meheviltä juoruiluiltakaan vältytty.
totta kai he kyselivät vointiani muttei syövästäni tehty keskiötä. on hyvä, että siitä kysytään, muttei asiaa pidä vatvoa.

moni muuten on kertonut, että ystävä jätti kun hän sai syövän. minusta tämä tuntuu ihan käsittämättömältä ja toisinaan mietin että voiko tuo edes pitää paikkaansa. mutta kai sellaista vaan tapahtuu. vain yksi ns ”ystäväni” karttelee selvästi mua, mutten ole vaivannut sillä juurikaan päätäni. tiedän hänen olevan säikky sairauksien suhteen, ja kuoleman. hän on vähän semmoinen ikuinen nuori ja esim jättiriippuvainen äidistään.
olisiko tämä, että hän pelkää menettävänsä jo iäkkään äitinsä, osasyy minun karttelemiseen? ehkä tuon hänelle niin elävästi mieleen sen että elämä loppuu joskus. tämän takia en pidä tätä henkilökohtaisena loukkauksena, kun ei se sitä välttämättä edes ole.
kun kyselen joskus harvoin hänen hiljaisuudestaan huolimatta silti hänen kuulumisiaan fc:n kautta, samalla kun mainitsen että itselläni on kaikki ok, hän vastaa viestiini jollain lapsekkaalla tarralla tai kuvalla, sitten kaikki hiljenee jälleen.

taas rahat tiukilla! ei oo mikään uusi uutinen ei. rahaa menee pienissä, ja joskus suuremmissakin, erissä apteekin käsikauppatavaraan.
tänään taas sujahti pari kymppiä Pecorioniin ja sidosten teippaustarvikkeisiin vaikka hoitajat tuovatkin noita teippejä tänne ihan kiitettävästi.
kun näitä reseptivapaita keikkoja tekee apteekkiin monta kertaa kuukaudessa niin loppusumma mun rahoissa on merkittävä. se helkkarin kalkki-riippuvuutenikin maksaa! eihän mulla kestä yksi kympin kalkkipurkki kuin viikon. se nyt on eka mistä pitäisi nipistää.
ja aina tämä sama: ensi kuussa olen tarkempi. seuraavat eläkemaksatukset ovatkin jo ensi viikolla, onneksi.
siihen ystävän luokse kyläilyynkin tarvitsin taksia. tein niin, että matkustin metrolla keskustaan ja vasta asemalta otin taksin, samoin kotiin tulin samalla kyytiyhdistelmällä. taksit kevensivät kukkaroani 35 euron verran.

ihana kesäsade! panin tuikkukynttilän purkkiin. villasukat totta kai on jo jalassa, tuntuu niin viileältä.
nyt tuo sade voimistui niin että menen ihailemaan sitä partsille.

oikein hyvää päivää kaikille, toivottaapi Kia