Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67165
Kia Kolangio
Participant

tulin kirjoittelemaan siksi aikaa kunnes kipulääke alkaa purra. valitettava kipu hyökkäsi yllättäen, viiltää tosta vasemman kyljen kohdalta. se onkin vakiokipupisteeni, muualla kropassani ei ole vielä koskaan kipuillut.
lääkärin neuvojen mukaan pitää ottaa aamuisen normiannoksen päälle lisäannos nopeatehoista Oxynormia ensin yksi, sitten odotella kymmenen minuutti, jonka jälkeen vielä yksi, taas 10 min odottelua ja jos ei vielä kolmannenkaan tabletin jälkeen hellitä pitää jo soittaa Kotisairaalaan.
nyt on menossa jo toinen lisäannos.

tänään on ollut jälleen dreeni-häslinkiäkin. hoitaja tuli sovitusti siinä puolen päivän aikoihin. itse asiassa nukuin vähän pommiin ja heräsin vasta kun ovipuhelimeni soi.
dreenin aukko oli entistä märkivämpi, harmittaa. hoitaja puhdisti märkäkohdan ja teki uudet sidokset. tunnin kuluttua tästä havaitsin että nyt sitten sidoskin falskaa ja paitani oli dreenin kohdalta märkä. purkasin sidoksen, puhdistin sen keittosuolalla ja väsäsin siihen itse jonkin sortin sidosteippauksen. sitten soitin Kotihoidon päivystysnumeroon että pitääkö olla huolissaan. juu pitää, puhelimessa sanottiin ja luvattiin lähettää saman tien sama hoitaja katsomaan tilannetta. kun hoitaja saapui hän oli kuitenkin sitä mieltä, että nyt kannattaa varmistaa koko kuvio Kotisairaalasta ja soitti sinne. Kotisairaala kuunteli huolemme ja sanoi että sieltä käsin lähtee joku paikan päälle. pian hän kuitenkin pirautti kysyäkseen tunnenko pärjääväni (oma sidokseni piti kutinsa) huomiseen itsekseni koska huomiseksi hän saisi sovitettua pidemmän käyntikerran jolloin voisimme perehtyä sekä märkäkohtaan että itse dreeniin perusteellisemmin. samalla otettaisiin tiistaiksi sovitut labrat.
sanoin että kyllä se sopii. ei tullut yhtään semmoinen olo että jäin apua vaille, päinvastoin molemmat tahot reagoi tilanteeseen ripeästi.
en usko että tämänhetkinen kipu on missään tekemisissä dreenin kanssa. kipu ei ole iholla vaan siellä jossain syöpäsyövereissä.
se toki huolestuttaa.
kaikille on varmasti tuttu juttu se, että kivun tai muun oireen voimistuessa mieleen tulee kaikenlaista kammottavaa.
alkaako nyt niin sanottu loppusuora? se tässä on mietityttänyt.

hei ihanaa, nyt tunnen lääkkeiden tehoavan!!! eli kipukohta on parempi tai oikeastaan kipu katosi kuin tuhka tuuleen. tarkoittaa sitä etten tarvitse sitä kolmatta annosta. huh helpostus, jälleen.

olen saanut elää pitkään hyvinvoivana. piti oikein tarkistaa kalenterista niin pääsin osastolta kotiin 31.5 eli liki kuukauden olen porskutellut lähes kokonaan oireitta ja ollut palliatiivisen hoidon piirissä. en halua sitä loppusuoraa vielä! siinäpä jälleen rukouksen aihetta, kerta kaikkiaan.
ajantajuni on jokseenkin hukassa. luulin että tätä oireetonta jaksoa on kestänyt vieläkin pidempään. muutoinkin saatan sanoa että ”viikko sitten” mikä tosiasiassa on pari päivää sitten.
myös muistini on huonontunut, johtuu varmasti vahvasta lääkityksestä, kuten olen vissiin maininnutkin.

juhannusaatto meni sekin nukkuessa. aattona piti ottaa pienet päikkärit siinä viiden aikoihin iltapäivästä mutta heräsin vasta kymmeneltä.
mun ei ikinä pitäisi sopia etukäteen mitään koska ikinä ei tiedä mikä onnistuu ja mikä ei. eilenkään ei naapurustoa huvittanut pihagrillailu, sattui olemaan todella tuulista ja ihmeen viileää. menot siis peruuntuivat mutta onneksi oltiinkin tehty ”vain” alustavia sopimuksia.

se mun kalkinhimo ei tunnu antavan periksi. eilen seikkailin pitkään eri sivostoilla ja kysymyksessä saattaa olla vielä liian vähän tutkittu PICA-oireilu. kuuluu yllättäen syömishäiriöiden luokitukseen, tai sitähän se juuri on.
tuo PICA tarkoittaa sitä, että ihminen himoitsee jopa syötäväksi kelpaamatonta materiaalia kuten paperia tai savea. tuon paperinhimon tunnistankin mutta se kalkki on ihan pitelemätöntä. pelkkä kalkki-sana herättää valtavan mieliteon saada pureskella tabletteja, jotka ennen nielaisemista siis syljen suustani pois. joltain tiedesivustolta löysin artikkelin että kyseessä saattaa olla myös niinkin yksinkertainen selitys että elimistö kärsii raudan puutteesta, sama todettiin itse asiassa monessakin eri artikkelissa kunhan jaksoi vaan etsiä.
ostan tietty rautaa heti josko ensin saisin siihen lääkärin mielipiteen. taidan laittaa huomisen hoitajan mukana viestin lääkärille tai vaikka soittopyynnön. mieliteko on niin voimakas että se häiritsee jo arkeani enkä liioittele yhtään!

en ole vielä syönyt illallista ja koska varasin juhannuksesti Snellmanin napsakoita nakkeja grillailuun teenkin superterveellisiä PERUNAMAKKAROITA :) lisukkeeksi kasa salaattia sentään. sitten herkuttelen samalla kun katson jotain sarjaa. Pommacia juomaksi. rasvainen ruoka tarttee oheen limsaa.
esim pitsaa ei voi syödä ilman kokista, eikä ainakaan hampurilaista!

nyt siis ruuanlaittoon.
oikein hyvää alkavaa arkiviikkoa kaikille! toivottaa Kia :)