Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Syöpähoidot ja seuranta Kontrollit + seuranta Vastaa viestiketjuun: Kontrollit + seuranta

Vastaa viestiketjuun: Kontrollit + seuranta

Etusivu Keskustelufoorumi Syöpähoidot ja seuranta Kontrollit + seuranta Vastaa viestiketjuun: Kontrollit + seuranta

#67064

Kia Kolangio
Participant

moi Ronja,
mulla on tosiaan aivan sama tilanne kuin sulla, tosin mun kohdalla palliatiivinen on jo sovittu (pari kolme viikkoa sitten kun olin osastolla) ja polkaistu käyntiin.
kun ennen olin HUS syöpiksen potilas, olen nyt sitten Kotisairaala-nimisen yksikön potilas.
tämä tarkoittaa sitä, että hoitaja tai lääkäri tulee aina paikan päälle kotiini jos tarvetta on ja vaikka keskellä yötä.
lisäksi, koska mulle asennettiin dreeni, sen huollon tulee hoitamaan hoitaja kaksi kertaa viikossa.
onneksi en ole joutunut soittamaan siihen Kotisairaalan turvanumeroon vielä kertaakaan sillä kivut on hallinnassa ja voin kaikin puolin hyvin kokonaistilanne huomioiden.
Kotisairaala toimii minusta loistavasti, tunnen olevani turvassa. se on tärkeää, turvallisuudentunne. syöpiksen kanssa olin välillä helisemässä kun sieltä oli vaikea saada hoitajaa, tai puhumattakaan, lääkäriä luurin päähän tms. nyt kaikki on niin selkeää.

sulla tuntuu olevan kova hätä, enkä totisesti ihmettele sitä ollenkaan, joten kannattaa ehdottomasti tarttua tarjoukseen eli ottaa vastaan keskusteluapua, ja ilman muuta pyydät ahdistustasi lieventävää lääkettä, ihmettelen minkä takia et ole sitä vielä saanut/kokeillut?

kun päätös palliatiiviseen siirtyminen tapahtui kysyin ensimmäistä kertaa elinajanodotetta. lääkäri sanoi, että mikään ei ole koskaan varmaa, mutta arvioi “muutamia kuukausia”. taidan siis viettää viimeistä kesääni, tai mahdanko nähdä edes ensi joulua.
ei vaan voi tietää. fb:n keskustelupalstalla joku kertoi olleensa palliatiivisen hoidon piirissä jo kaksi vuotta.

sinne fb:n “alaiseen” syöpissivuustolle ei taida muuten päästä jos ei ylipäätään liity fb:hen.
itse kuulun ryhmään “Eniten vituttaa syöpä” ja olen saanut sieltä tukea ja tietoakin. en käy siellä joka päivä mutta joskus kumminkin. suosittelen. uudet jäsenet otetaan aina lämpöisesti vastaan, joten sinne vaan jos kiinnostaa.

en osaa kertoa miksi itselläni ei ole ollut pahoja henkisiä kuoppia, niitä sysimustia.
toisaalta kun kivut riehuivat, olin aivan murskana.
mutta mielenterveyteni on ok ja olen tasapainossa sekä sopeutunut tilanteeseeni. elän juuri niin kuin sanotaan, päivän kerrallaan.
korostan, että mulla ei ole lapsia. se on varmasti yksi osasyy siinä, etten tunne mahdollisesti pian koittavasta kuolemastani tuskaa.
lisäksi koko elämäni on ollut suorastaan (sorit kielenkäyttöni) paska keissi, mutten tunne onneksi katkeruutta, mitä tunsin nuorempana.
olen nyt 57-vuotias. en jaksa tässä jäsennellä minkä takia kutsun elämääni noin kuin edellä sanoin. ja onhan meillä kaikilla ollut menetyksiä, pettymyksiä sekä kasapäin vastoinkäymisiä sekä kärsimyksiä jo ennen sairastumista. niin ainakin luulen. toisaalta ihmiset sanovat usein että “minulla on ollut hyvä elämä”. se hätkähdyttää mua aina. voiko tosiaan olla niinkin?

olen ehkä käsitellyt jo nuorempana (kävin pitkäkestoisen terapian läpi) “elämän ja kuoleman kysymyksiä” joten juohtuisiko tämän sairauden suhteen ilmaantuneet mielen kipua aiheuttavien kysymysten “helppous” ja kyky sopeutua tähän katastrofiin siitä. ehkä.
terapiaan päädyin koska mielessäni ei huom VUOSIIN muuta pyörinytkään kuin toive saada kuolla.
se oli kamalaa aikaa, todella hirveää.

koskei mulla tosiaan ole lapsia en ole koskaan halunnut siinäkään mielessä elää vanhaksi. mutta ymmärrän kyllä miten raastavaa kaikki olisi jos lapsia ja sittemmin lapsenlapsia olisi.

nyt mun pitää lopettaa.
kunpa osaisin lohduttaa ja tukea sua jollain tavalla. pura mieltäsi ja ahdistustasi tänne niin paljon kuin tarvetta on. täällä ihmiset ymmärtävät kyllä. ja tartu siihen palliatiivisen lekurin ehdotukseen saada apua!

kirjoitellaan taas.
lämpöisin terveisin, Kia