Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

hei sunnuntaina,
kivut ovat edelleenkin pysyneet poissa ja kaikki on muutoinkin hyvin.
mutta se pirun dreeni! se liitin siinä irtosi taaaaas yöllä ja sama rumba siis kuin edellisellä kerralla, paitsi petauspatja ei tällä kertaa tahriintunut kun hoitaja jätti viime kerralla sellaisen muovisuojan minkä olin pannut lakanan alle suojaamaan patjaa.
tänäänkin kävi hoitaja joka kertoi että aiemmin nämä dreenit olivat parempia eikä vastaavaa tapahtunut kuten nyt sattuu kuulemma monellakin potilaalla.
tämänpäiväinen hoitaja oli suloinen. noin kolmikymppinen somali, puhelias ja oikein mukava, muttei hän (näin meidän kesken) kerta kaikkiaan osannut hommiaan. eikä hänellä ollut mitään tarvikkeita mukanaan kuten edes desinfiointi-ainetta. hän tuli tänne siis tyhjin käsin kun taas viimekertaisella hoitajalla oli mukanaan täyspakki erilaisia tarvikkeita. ylipäätään dreenin hoito tänään meni lähinnä siten, että minä ohjeistin häntä. kun hän oli lähtenyt teippasin tarvittavat ”kohdat” uudestaan itse. että semmoinen tapaus :)

olen joka aamu hyväntuulinen. mitään pahoja henkisiä kuoppia en ole joutunut kokemaan. päivän rutiinit pyörii kuin itsestään.
eilen ostin yhden ainokaisen pelargonian partille, sillä kukat ei oikein menesty kuumuudessa kun aurinko porottaa suoraan parvekkeelleni joka on kuin pätsi. lämpömittari kertoo että 40 astetta, huh.
ihme kyllä asunnossa ei ole ollut liian tukalaa helteistä huolimatta.

Kotisairaalan lääkäri tulee tänne ensi tiistaina. ai niin, munhan piti kysyä tämänpäiväiseltä hoitajalta josko keskiviikon dreenin huolto voisi vaihtaa toiseksi päiväksi koska lähtisin mielelläni sinä päivänä päiväkonserttiin jonne sain liput seinänaapuriltani. hoidan sen heti huomisaamulla kun arki koittaa.
toiseksi, eikö tämä lekuri voisi tehdä homman? ehkä ei kuulu hänen toimenkuvaan, en tiedä.
dreenin aukkokohta oli edelleen pikkuisen aran tuntuinen eli liekö se edelleenkin hieman tulehtunut.
konserttiin meno jännittää jaksanko sen matkoineen kaikkineen. konserttipaikka sijaitsee onneksi aivan keskustassa joten metrolta tultaessa kävelymatka on suht lyhyt. ystäväni P lähtee sinne mukaan.

voi voi kunpa tämä hyvä jakso elämässäni jatkuisi pitkään! joka ilta rukoilen ja kiitän näistä ”terveistä” päivistäni.
iltaisin tunnen jopa malttamattomuuden tunnetta; kunpa tulisi taas äkkiä aamu vaikkei tulevaksi päiväksi ole tiedossa mitään erikoista.

nyt paan jalkakylvyn alulle. sheivaan samalla sääret ja laitan kylvyn jälkeen lakkaa varpaankynsiin, ilo sekin :)
nykyisin mun peseytyminen onkin saanut uusia juttuja. pesen ikään kuin kaiken erikseen koska dreenin kostumista haluan varoa.
hiukset käsisuihkulla kumara-asennossa jne.

toivotan teille kaikille hyviä päiviä ja ennen kaikkea oireettomia, mitä kenelläkin sitä harmia on sairaudessaan.
katsoin muuten pari päivää sitten dokumentin (Yle, Areena) Venetzuelan tilanteesta. siellähän on parhaillaan se sekoboltsi pressana, Maduron, ja ihmiset ovat valtavassa hädässä. ruokaa ei ole eikä edes juomakelpoista vettä. vähintään sen dokkarin nähtyään tajuaa taas kerran hyväosaisuutensa.

paljon terveisiä jokaiselle, Kia