Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#67054
Kia Kolangio
Participant

hei kaikki, loistavia uutisia.
kirjoitin edelliseen viestiini ihan väärin että muka Suursuon sairaalasta tulee se hoitaja (vierailulla kävi eilen siis YKSI hoitaja), vaan se Kotisairaala on ihan oma ja itsenäinen yksikkönsä. olin käsittänyt siis väärin.

hoitaja kävi täällä siis eilen keskiviikkona ja voi sentään olen niiiiin tyytyväinen kaikkeen.
hän kertoi Kotisairaalan toiminnasta selkeästi ja olen nyt siis palliatiivisen ”kautta” Kotisairaalan potilas.

kuten todettu, voin koska tahansa 24/7 soittaa heille ja tarvittaessa hoitaja tai lääkäri saapuu kotiin ongelmatilanteissa. hoitaja korosti, että heille voi pirauttaa pienestäkin mieltä askaruttavasta asiasta. aivan ihana tyyppi, kerta kaikkiaan.
hän huolsi myös dreenini eli vaihtoi sidokset ja teipit puhtaisiin. hän havaitsi dreeniaukon kohdalla ihossani lievää tulehdusta, joten tänään hän soitti uudelleen että toisin kuin eilen sovimme KotiHOITO (minkä tehtäviin tällaiset asiat kuuluvat) tuleekin luokseni yhden kerran viikossa sijaan kaksi kertaa viikossa niin kauan kuin iho tervehtyy. eli ihan uskomatonta huolenpitoa.

tämä on yksiselitteisesti luksusta kaikki tyynni. raha ei ole ongelma. hoitajan käyntikerta maksaa 9 e, lääkärin 15 e. olen siis entisestään kiitollisempi veronmaksajille ja yhteiskunnalle.
mulla on turvallinen olo.
se on mittaamattoman tärkeää.
niin, oikeastaan tunnen perusturvallisuuden tunnetta ensimmäistä kertaa sairauteni aikana. kaikki on niin selkeää eikä epätietoisuutta ole tosiaan enää siitä(kään) minne soitan tai menen jos vaikkapa kuume nousee, kivut voimistuvat, tai mitä tahansa sitten tapahtuukin.
tai jos tarvitsen tippaa, vaikkapa antibioottia taikka punasolujen tankkausta, sekin tapahtuu kotioloissa. ihan huikeaa, eikö vain.

dreenistä.
en tiedä itkeäkö vai nauraa mutta sen kanssa oli taaaaas ongelmia.
viime yönä nukkuessani irtosi yksi pidike piuhasta ja heräsin siihen kun lakana oli kostea tai paremminkin litimärkä. panin valot päälle ja havaitsin että sappinestepaskaa oli yltympäriinsä. onneksi hoitaja jätti eilen tänne vahvaa ”sairaalateippiä” ja sain homman kuntoon eli nyt pidike taikka liitin pysyy paikoillaan. ikävästä herätyksestä huolimatta sain heti unen päästä kiinni (vaihdoin lakanan ja siiryin sängyn toiselle puolelle) ja nukuin aamuun saakka sikeästi. patjakin tietysti sotkeutui, mutta se on pikkumurhe se.

edelleenkin tuntuu siltä että olen sopeutunut tähän palliatiiviseen. tiedän, etten elä pitkään mutten tunne siitä tuskaisuutta. muuttuuko tämä, sitä ei voi tietää. elän hetkessä ja päivä kerrallaan ja juuri tänään on hyvä päivä.

oho, pitääkin lopettaa sillä ystäväni tuli käymään ennen sovittua aikaa, mutta palaillaan taas!

parhaat terveiset kaikille!