Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66938
Kia Kolangio
Participant

kiitos Jousimies, jälleen loistavaa tietoa esim huuhteluaineen hinnoista.
ehkäpä selviän noista summista, toisaalta kun laskee kaikki apteekkikulut yhteen niin pienistä summista kertyykin äkkiseltään hämmästyttävän paljon.
just kävin tänään apteekissa enkä ostanut mielestäni ”mitään” mutta lasku kassalla oli viisikymppiä. siinä oli tosin yksi käsikauppavitamiini eli kalkki, 13 e. d-vitamiini ja kalkki on ainoat lisäravinteet mitä edes saan syödä, kuten useimmilla syöpäpotilailla on sama kielto.
mulla on jatkuva kalkin himo. se on ihan outo juttu. voisin syödä kalkkia kourakaupalla; se kalkin pureksiminen on se juttu. esim lapsena mulla oli, kuvitelkaa, liidun himo. olisin halunnut pureskella valkoista liitua! hullu juttu pantiinkin muistaakseni kalkin puutteen niskoille koska en suostunut juomaan maitoa. nämä ovat vähän samoja kuvioita kun raskaana oleva haluaisi vetää seinän laastia (?!) tai muuta ällistyttävää.

verikokeista ei meinannut tulla tänään mitään. suoneni vaan ovat niin ohuet ja karkailevat että liki aina labroissa esiintyy hankaluuksia.
vasta viides, ja samalla viimeinen hoitaja sai putilot täyteen toisella yrittämällä. ne olivat jo ajamassa mua sieltä veks että mee naapurilähiön labraan mutta anelin että yrittäkään vielä kerran kosken jaksa tällä haavaa mitään metromatkaa. aamiaiseksi olin juonut vain vettä ja kipukin jyräsi yllättävällä volyymilla. mun olisi pitänyt hakea ensin kotoa lisää kipulääkettä ja syödä ennen kuin olisin päässyt edes matkaan.
huh helpotus kun verikoe vihdoin onnistui. teki mieli halata kyseistä hoitajaa. lähtiessäni kiittelin moneen otteeseen.

labra oli ruuhkautunut ja vanhukset joutuivat odottelemaan vuoroaan valtavan pitkään. itsehän pääsen hoitajalle nopeammin päivystys-vuoronumerolla. lapset parkuivat. odotussalissa oli myös kaveri, joka sairasti ilmeisesti aikas rajua asbergeriä ja hänelle teki pahaa lasten kirkkaat ja korkeat äänet. sitten hän alkoi kiljahdella samoin kuin lapset eikä malttanut pysytellä paikoillaan. kaverin saattajakin oli helisemässä siinä hulabaloossa yrittäessään rauhoitella nuortamiestä.

se kipu laantui enkä joutunutkaan ottamaan lisää troppia kun pääsin kotiin. hyvä niin.
en tosin arkaile enää Oxynormin tai -Contin suhteen kuten vielä jokunen aika sitten. olen sopeutunut tarpeisiini. kiitos muuten teille jotka olette rohkaissut mua siinä. hitot välitän enää mistään riippuvuuden mahdollisesta muodostumisesta. kuten joku teistä sanoi, se taitaa olla tällä hetkellä murheistani pienin.

miten kesäistä ulkona on! kukkapuodit pursuaa ihania kesäkukkia, ihmisillä on jo kevyempää päällä ja jotenkin kaduilla ja kujilla on semmonen kesämeininki. mun parvekkeella ei valitettavasti viihdy oikein mitkään kukat koska se on niin kuuma, kuin pätsi.
mutta kesävaatteita pitäisi alkaa kaivelemaan kaapeista. hauskaa.

ihanaa kuulla ettei Jousimiehen puolisokaan saanut Kabesitabiinistä sivuoireita. kuten ei Valonenkaan. ja kukas muu se oli kun sanoi samaa?
kunpa mullekin kävisi niin, se tuntuisi aivan lottovoitolta.

keskiviikkona, tai siis torstaina, olen sitten viisaampi miten sen dreenin, tai uuden stentin, asennus sujui.
kerron siitä sitten tännekin.

kesämieltä kaikille! toivottaapi Kia

  • tätä vastausta muokkasi 2 years, 4 months sitten Kia Kolangio.