Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66892
Kia Kolangio
Participant

ai kuinka kiva lukea ettei haittaa mun toistot :) mun mielestä Tottis et suinkaan toista samoja asioita, toiseksi toistaahan sitä pitääkin; semmoisten vaikeiden asioiden kanssa kun ollaan tekemisissä. toisto on prosessointia.
minä toistan nyt ihan tarkoituksella että pelottaa se dreeni. fb:n syöpissivustolla joku kertoi että reikä kyljessä on todella herkkä tulehtumaan, minkä sanoo maalaisjärkikin, ja kaiken kukkuraksi desinfiointi-litkut on kuulemma ihmeen kalliita.
ja stressaan tosiaan sitäkin saanko jäädä yöksi sairaalaan operaation jälkeen, mitä haluaisin. inhottava tulla sen jälkeen yksin kotiin, enkä halua pyytää esim veljeäni tänne nukkumistani vartioimaan.
kun dreeni on asennettu sen tarkoitus on laskea bilirubiiniarvoja, joten se on sitten seuraava jännityksen paikka.
koska koko tämä vuosi on mennyt monen asian kanssa päin männikköä niin eikö jo olisi aika hyville tapahtumille. ties vaikka miten hyvin kestäisin sitä uutta sytolinjaa. kunhan sinne asti nyt päästäisiin.

hyvää äitienpäivän iltaa muuten kaikille äideille!
äitienpäivistä toitotetaan vaan aina niin suureen ääneen että se on varmasti tiukka paikka lapsettomuudesta kärsiville. heille isot kannustukset!

lankoni kävi (edesmenneen siskoni puoliso) kylässä tänään tervehdyskäynnillä ja sain lahjaksi Sodastremin. ilahduin todella.
hän muisti mun pitävän kuplavedestä ja nyt mun ei tarvitse yrittää kantaa raskaita vissypulloja kaupasta kotiin. vanha koneeni oli jo niin huonokuntoinen että vein se ajat sitten kellariin viettämään eläkepäiviään. nyt on ihana puhtaanvalkoinen uusi laite! kuplaveteen, ja ylipäätään juomaveteen, paan aina pari tippaa sitruunamehua mausteeksi; ai että on ihan paras janojuoma.

nautin tosiaan siitä että aivan poikkeuksellisesti tulevalle viikolle ei ole mitään labra-menoja eikä muitakaan ”sairausmenoja”.

rahat ovat riittäneet tässä kuussa ok (kohtahan ollaan jo kuukauden puolivälissä) ja toivottavasti ei tule mitään yllärimenoja.
mahdoinkohan jo suitsuttaa että saan elokuussa veronpalautuksia yli 900 e! saan tuosta rahasta mahtavaa turvallisuudentunnetta.
paan koko summan säästöön pahan päivän varalle. eläkkeestä ei jää kuukaudessa paljoakaan säästöön jos ollenkaan, niin pieni se on.

olen niiiiiiiiin kiitollinen toimivista kipulääkkeistä. heti diagnoosin saatuani aloin murehtimaan tulevia mahdollisia kipuja ja nyt kun niitä sitten tuli, niin voin todeta että eihän tämä nyt niin kamalaa olekaan. elinehto on lääkkeet.
aamuisin heti herättyäni kipu on raakaa menoa. heräät hiestä märkänä, jano on kohtuuton ja kipu rienaa. kompuroit ensimmäiseksi tietty vessaan ja joka askel viiltää. se on aika kamalaa. mutta aaaaah, sitten kipu hiljenee kun veskireissun päätteeksi ottaa troppia ja lääkeannos alkaa purra ällistyttävänkin nopeasti ja voi että sitä kiitollisuuden tunnetta! sinä hetkenä tuntuu siltä että kestää mitä tahansa ja elämänhalua riittää kun on vertailukohdetta miltä se kipu tuntuu. lohdullinen asia on myös se, että toistaiseksi pärjään sittenkin melko vaatimattomalla annoksella joten nostovaraa on. ja sitten kun opparit eivät enää toimi, on toki vielä vahvempia mahdollisuuksia.

kaunista kevätiltaa kaikille! toivottaa Kia