Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Hei Kia! Ihanaa että kipu hallinnassa, toivotaan lisää näitä päiviä siis! Aurinkokin paistaa ja tänään on tuntunut taas enemmän keväiseltä. Mulla on huomenna vuosipäivä, tasan vuosi aitten 7.pv lääkäri soitti kertoi että oli löytynyt syöpä. Vuosi on mennyt nopeasti, asiaa käsitellessä. Mun lähtötilanne oli hyvä, paholainen oli tosi varhaisvaiheessa. Olen saanut elää terveenä vuoden, uusiutumisen riski on hyvin pieni. Niin lääkäri vakuutteli. Mulla oli yksi kontrollikäynti ja sitten siirryin oirepoliin. Olen kyllä joutunut ramppaa lääkärissä kun leikkauksesta lähtien on ollut niukkaa vuotoa. Se paljastui endometrioosiksi…sitä tässä ovat yrittäneet hoitaa, vähän laihoin tuloksin. Taitaa jäädä tämä vaiva. Mutta sopeudun kyllä. Paras lahja elämältä on että olen nyt ainakin syövätön ja toivon että se jatkuu. Syöpä kyllä muutti mut aivan totaalisesti, joskus en jaksaisi kuunnella ihmisten turhanpäiväisiä pulmia, en sitten ollenkaan. Tätä ei muut ehkä ihan ymmärrä kuin ehkä saman kokeneet. Mä vaan nautin joka päivästä mihin herään, enkä jaksa valittaa mistään turhasta enää. Olen kiitollinen että olen tässä.

Tästäpä nyt melkein romaanin kirjoittelis, omista tunnoista. Yritän välillä unohtaa pelkoni,mutta välillä se puskee ja lujaa. Ja just lasten takia. Kaippa se täytyy vaan antaa tulla mieleen ja käsitellä sitä. Viikonloppuna me repästään ja lähdetään etelään. Sanoin tuossa pari viikkoa sitten että nyt mennään eikä meinata. Nautitaan elämästä.