Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Kia,

Mä oon tehnyt noita kuolinsiiouksia vuoden mittaan pikkuhiljaa mutta tuntuu ettei siitä tule valmista. Siirtelen tavaroita vaan paikasta toiseen. Henk.koht paprut ja sairaskertomukset hävitin tänä aamuna.

Minä asun 20v. poikani kanssa mutta kun tarin apua soitan hätäkeskukseen ja oon ollut sairaalassa aina muutaman päivän. Just nyt on ok olo. Kipuja ei onneksi ole. Ääni on sytoista painuksissa muuten ei erikoista. Tiedän että se romahdus tulee vointiin yx kax. Sen verran olen nähnyt astaavia tapauksia ympärillä.

Oxynormista tuli mullekin päänsärkyä. Siksi otan tarv. Buranaa

En tiedä mitä tuo elinajanodote kohdallani on ” kuukausissa”. Mitähän tässä pitäis ajatella. Pitäiskö tuota edes miettiä. On aivan luonnotonta tietää jotain.

Kia yritetään päijäillä hetkestä toiseen. Kyllä ne kuolinsiivoukset hoituu sitten jälkeenjäävien toimesta. Kunhan nut vaan pärjätään päivästä toiseen.

Hautaustoimistossa olen ajatellut käydä ja sopia asioista, samoin käyn papin puheilla sopimassa tietyt jutut. Mitäs täs muuta. Ei täältä oo kukaan elävänä selvinnyt ja toisaalta nythän ei tarvitse maata missään vanhainkodissa vaipoissa. Tämä hyvä on.

Sekavaa mullakin tämä teksti

Lämpimin ajatuksin ja halauksin, Ronja