Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

rankat ovat olleet sinunkin vaiheesi, Ronja. ihan kertakaikkisen hurjia käänteitä olet joutunut kokemaan. olen todella, todella pahoillani puolestasi.
itsekin olen ollut kovin tuskainen nämä pari viimeistä päivää ja nukkunut raskaasti joka jäsen särkien. kohtuuto jano vaivaa mutta ruokaa sen saa alas.
päähän ei mahdu oikein muuta kuin käytännön asiat; ne huolestuttavat. vaikka olen koko vuoden tiennyt että pian saattaa romahtaa viimeisimmätkin voimat en ole tehnyt mitään käytännön järjestelyjä kuoleman varalle. asun siis yksin. perheeseeni ei kuulu enää kuin veljeni ja puistattaa ajatus että vyörytän hänen niskoille asunnon tyhjentämiset yms. kuulostaa hullulta mutta nämä tällaiset kuviot vaivaavat päätäni eniten, ei se että elämä päättyy. puhun ihan käytännön kuolinsiivouksesta; mun olisi pitänyt tehdä sitä pikkuhiljaa. ja nyt en voi enää, kivut on niin ankarat että hyvä jos toimintakykyä riittää suihkussa käymiseen ja muihin päivittäisiin askareisiin.
eilen oli siinä ja siinä että pääsin labraan asti ja hoitamaan apteekki-asiat.
myös ensi tiistain syto ahdistaa siten että pääsenkö paikan päälle lainkaan.
entä onko siinä enää edes järkeä? en luota enää yhteenkään lääkäriin ja tunnen olevani näiden asioiden kanssa totaaliyksin.
just toi, Ronja, kuten sullakin tapahtui että kipulääkettä vaan lisää ja lisää ja tervemenoa kotiin. kaikki on sekavaa ja epäselvää.
koti on tietysti paras paikka ja haluaisin olla täällä piilossa pahalta maailmalta. esim. sytotippaa en saa kotiin, se on jo kerran kysytty enkä muutakaan tippaa. yksin on pärjättävä ja mentävä käskystä sytoihin, labroihin, milloin minnekin.

taisin kirjoittaa sekavasti.
eikä niitä sanojakaan oikein ole.
lämpimiä ajatuksia Sulle myös Ronja.