Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66821
Kia Kolangio
Participant

voi ronja, onpa ikäviä uutisia! samassa veneessä ollaan. vaikka minä en ole kysynyt elinajandotetta (kuukausia vai vuosi?) niin eilen kävi ilmi että mullakin on tauti levinnyt eli uusi metastaasi on ilmestynyt pallean kohdalle. kivun syy selvisi siis.
oletko siis itse kysynyt tuosta elinajanodotteesta ja sait semmoisen vastauksen? tarkoitattaako mainitsemasi leviäminen siis juuri näitä etäpesäkkeitä/metastaaseja. taidan tuntua vähän bimbolta, sorit siitä :)

olin siis eilen tiistaina sytoissa ja kesken kaiken hoidon mulle nousi kuume 38,6
erikoista, muuten, kuumeeseen hoitohenkilökunta reagoi aina (jopa ylireagoi) mutta viitaten kokemukseeni niin kivusta viis välittävät. vai ajatteliko lääkäri että kivut vaan on niin tyypillisiä syöpäpotilailla että turha niistä huolestua.

Meilahden päivystyksessä oli sitten taas sitä odottelua. sain tosin petipaikan heti joten siinä mielessä ei valittamista.
kun perussetti oli otettu (labra, sydänfilmi, yms yms) joku lähti kärräämään mua röntgeniin. olin siis koko ajan valitellut palleakipuani mutta se olikin kehkojen kuvantaminen! mitä helkkaria, eihän se kipu siellä ole. kysyin eikö sitä voisi nyt vihdoinkin selvittää, johtuuko kipu syövästä vai onko se jokin itsenäinen, toinen sairaus. lopulta pääsin magneettikuvaukseen ja metastaasihan se siellä. aika iso, noin 4 cm.
olen tosiaan niin bimbo että pitää kysyä onko metari ja metastaasi sama asia?

pääsin Meikusta vasta yhdeksän maissa illalla. kotona olin niin jännittyneessä tilassa että valvoin väsymyksestäni huolimatta ja menin nukkumaan vasta noin kahdelta, unta riitti 12 tunniksi ja vieläkin tsemppaan etten menisi taas tonne sänkyyni.
yritän pitää itseäni valveilla jonkin aikaa. tavoite on klo 21 asti.

nyt kun olen joutunut ottamaan Oxynormia hurjat määrät verrattuna entiseen myös sivuoireet ovat sen mukaisia.
opiaatti kuivattaa näköjään suuta ja hikoilen myös päivisin valvetilassa. vatsa ei toimi. siihen kittaan mehua kera Pecoration. ja päänsärky! eikö sanota että raskas kipulääkitys aiheuttaa sitä, päänsärkyä. päänsäryn kestää, syöpäkipuja ei. joten pakko valita kahdesta pahasta lievempi paha.
ruokahalu on olematon jälleen kerran. tällä kertaa EI pahoinvoinnin takia vaan epäilen että ton runsaan Oxyn.
tulehdusarvot on surkeissa luvuissa (en muista mitä) ja antibioottikuurinhan se lääkäri kirjoitti. antoi onneksi täksi päiväksi pillerin ettei tarvitse lähteä tuonne vappuhulinaan tänään. huomenna sitten.

just. mittasin kuumeen, se oli jälleen kohonnut 38.5.

välillä loukkaannun kun läheiset tivaavat mua lähtemään päivystykseen joka ikisen oireen takia eikä ne usko, ettei tässä ole siitä kysymys.
kysymys on siitä ettei sitä hoitoa vaan ole olemassakaan jokikiseen kuumeiluun tms. koska ne ei kestä koko sairautta ne ikään kuin työntää sellaisen vastuun minulle jolle en itse voi mitään. esim toi kun en ensin päässyt kuvantamiseen – ihan kuin olisin suhtautunut siihen itse leväperäisesti. ”nyt soitat kyllä ambulanssin!”, tämmöisiä ideoita heillä.

ronja, kun käyn harvemmin muualla kuin täällä kroonikoissa, en muista mikä syöpä sulla on ja kauanko olet sairastanut?
saat nyt siis edelleen jarruhoitoja etkä ole vielä siirtynyt siihen palliatiiviseen kun hoidetaan pelkästään oireita?

nyt utelen Ronjalta lähes samat tivaukset kun mun läheiset minulta. kun ei tässä ikinä voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu! tilanteet vaihtuvat vikkelästi. en ihmettelisi edes tuota ettei lääkäri ole selventänyt Ronjalle missä nyt mennään, onko tämä jarruhoitoa vain palliatiivista? vai voiko olla molemmat saman aikaisesti. sekin on mulle ainakin epäselvää. ja eikö kroonikko, jos siis sairastaa parantumatonta, ole tavallaan aina palliatiivisessa?

Tottis, kiitos taas lämpösestä kirjoituksestasi. ikävää että ystäväsikin kuuluu nyt sitten tähän syövän kanssa taistelevaan sakkiin.