Vastaa viestiketjuun: RINTASYÖPÄ

Hei Luttero! Mullakin oli lobulaarinen, eli rintarauhasperäinen syöpä vasemmassa rinnassa. Ensin leikattiin osa vasemmasta rinnasta ja poistettiin imusolmukkeet vasemmasta kainalosta kun syöpä oli levinnyt 4:ään kainaloimusolmukkeeseen. Samalla pienennettiin oikea rinta D-kuppikoosta A-kuppikokoon. Ensimmäisessä leikkauksessa otetuista kudosnäytteistä todettiin että leikkausmarginaalit eivät olleet puhtaat, vaan niistäkin löytyi muutama mikrometastaasi, joten päädyttiin leikkaamaan vielä loputkin vasemmasta rinnasta. Minulla on nyt siis vain yksi rinta, ja sekin paljon pienempi kuin entinen, mutta pienennnysleikkauksesta huolimatta oikean nännin tunto on ihan herkkä ja plastikkakirugit tekivät siitä minun mielestäni oikein nätin rinnan.

Hoidot, varsinkin sytostaatit, olivat kyllä rankkoja, mutta ne ovat nyt jo ohi, ja helmikuussa olin yksivuotistarkastuksessa, jossa ei löytynyt mitään hälyyttäviä merkkejä syövän uusiutumisesta. Vaikka minulla on nykyisin jonkin verran nivelvaivoja johtuen ilmeisesti hormoninestolääkityksestä (Letrozol) ja vasenta kättä jonka kainalosta on poistettu imusolmukkeet meinaa välillä turvottaa jonkin verran, vointi on varsin hyvä ja maaliskuussa menin töihin ja voin elää, olla ja harrastaa melkein täysin normaalisti.

Minulla aikataulu meni suurinpiirtein niin, että joulukuussa 2017 olin joukkotarkastuksessa, tammikuussa 2018 uusintamammografia ja paksuneulanäytteet, viime vuoden helmikuussa ensimmäinen leikkaus, maaliskuussa toinen leikkaus, huhtikuun lopulla alkoivat sytostaattihoidot (6 kpl) jotka saatiin vietyä läpi elokuun loppuuun mennessä. Sen jälkeen sädehoidot (15 krt) ja sitten lokakuun loppupuolella hormonilääkitys. Marraskuussa 2018 sain lähetteen fysioterapeutilta lymfaterapiaan jossa kävin tämän vuoden tammikuun loppuun saakka, jolloin sain tukihihan ja -hansikkaan ja helmikuussa tulikin ns. puhtaat paperit yksivuotistarkastuksessa. Ja kuten jo kerroin, käyn nyt töissä, hoidan lapsenlapsia ja olen palannut entisiin harrastuksiini. Tällä hetkellä tuntuu että olihan se shokeeraava ja pysäyttävä kokemus tämä rintasyöpään sairastuminen, mutta sekin on nyt osa elämänkulkuani, ja olen sanomattoman kiitollinen kaikille niille ihmisille jotka ovat minua todella hyvin hoitaneet ja tukeneet sairauteni aikana. Joten tsemppiä Luttero! Onneksi meillä on täällä Suomessa todella hyvät mahdollisuudet saada erinomaista hoitoa ja selvitä syövästä.