Vastaa viestiketjuun: Suolistosyöpä

Hei,

Tuisku56 , en tiedä sanoa mitään tuosta vatsan toiminnan normalisoitumisesta kun itselläni on avanne. Sen pitäisi olla väliaikainen mutta vielä se tuossa keikkuu. Samassa ryppäässä on vatsanpeitteiden päälle nostettu paksusuoli ja ohutsuoli. Ei ollenkaan helppohoitoinen mutta se siitä.

Tuo häpeän tunne kuulostaa niin epäreilulta. Ei syöpää kukaan itselleen halua. Ei todellakaan . Jos olisi tiedossa mistä se tulee niin se voitaisiin kait helpommin parantaa. Syitä kun ei tiedetä. Tarvitaan vaan yksi virhe solussa tai jossain ? niin se on siinä. Haluaisin, Tuisku56 ja Maya, vapauttaa teidät tuntemasta häpeää. Hyvää on se, että kirjoititte tuntemuksistanne. Se auttaa pääsemään eteenpäin. Tunteita tulee ja menee. Tän reilun vuoden , minkä oon sairastanut oon itsekin tunnistanut monenlaisia tunteita, vihasta lähtien. Ne pitää saada sanotetuksi niin on helpompaa. Häpeää ei mulle ole vielä tullut vastaan. Enemmänkin olen miettinyt miksi juuri minä? Mitä pahaa oon tehnyt ja et viekö tää tauti mut ja jos vie niin kauanko on päiviä jäljellä?

Näin jälkeenpäin tuntuu viisaalta tuo, ettei ole kaikille kertonut sairastumisestaan. Itse oon ollut lapsellisen avoin tästä. Eilenkin mietin tätä kun taas kertaalleen todistelin yhdelle ” kaverille, että kyllä minä syön ja ulkoilen ja nukun hyvin (unilääkkeellä) ja elän kuin ennenkin laihtumisesta ja sairaudesta huolimatta. Pitää oikein pontevasti sekin sanoa, ettei päässä ole vielä todettu mitään ja ajatus on kirkas nyt kun ei ole mitään lääkkeitä kehissä. Enkä tiedä- eikä kukaan tiedä huomisesta mikä on tilanne ja vie vaan energiaa sitä ajatella. Huh – tulihan purettua tuokin harmitus.

Mutta joo. Alan nyt siivoomaan parveketta ja mietin et laitan pyykit kuivumaan ulos. Keitän sitten hyvät kahvit ja nautin tästä aurinkoisesta päivästä

Lämpimin ajatuksin ja halauksin, Ronja