Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Kiitos teille, kun olette jaksaneet kirjoittaa tänne. Rooman matka meni onnistuneesti, kiitos siihen liittyvistä kommenteistanne. Nukuin paljon, mutta myös kiertelin Roomaa ristiin rastiin joka päivä noin 6-10 km.

Kiva oli lukea jälleen Kangasalan Ukon päivitystä, myös muidenkin toki! Olen käynyt täällä lukemassa, mutta en ole kommentoinut kun itsellä suht tasainen tilanne. Tosin huomaan, että työelämän jatkuva kiire ja ihmisten asenteet töissä ärsyttää, yhä enemmän. Ihan eri tavalla kuin ennen sairastumista. Oman edun tavoittelu jotenkin pompahtaa silmille yhä rajummin. Se taas estää hyvän yhteistyön. Ja kun yhteistyö kärsii, työt ei etene kuten tavoiteltu ja sitten alkaa syyllisten etsiminen; ja harva osaa katsoa peiliin. Voi kun ihmiset osaisivat elää tässä ja nyt, huomioida toiset, arvostaa toisten taitoja ja osaamista; enemmän siis tätä kaikkea. Ja minneköhän on hävinnyt toista kunnioittava keskustelutaito…., voi hyvänen aika mitä ollenkaan kuullut.

Tämä elämä kun on periaatteessa aika lyhyt; se saattaa mennä ohi, ilman että osaa pysähtyä. Minut pysäytettiin väkisin, sairastuminenhan sen teki. Toisaalta mietin, että kun tämä elämä loppuu, niin mitä sitten tapahtuu; olenko ehkä oppinut tästä elämästä jotain tärkeää. Toivottavasti, ainakin uskon niin.

Sytostaateista……, tunnen vieläkin niiden jälkimainingit, ainakin oletan niiden sitä aiheuttavan. Sormien kynnet eivät ole vielä entisensä. Lakkaan kynsiäni, jopa entisestä tavastasi poiketen punaiseksi, jotta vaurioituneet, kesken vielä korjausprosessin olevat kynnet eivät näy. Fyysinen peruskunto tarvitsee vielä paljonkin kohennusta. On lihas- ja niveljäykkyyttä. Ja hiukset…, olin Roomassa ensimmäisen kerran julkisesti ilman päähinettä. Oli se kyllä kokemus 😄 kotiSuomeen tultuani en ole päähinettä käyttänyt. Kyllähän töissä katsottiin pitkään, jotkut. Ovat tottuneet näkemään pitkähköt hiukseni, jotka nostin silloin tällöin nutturalle. Nyt en usko että pitkiä hiuksia enää kasvatankaan. Pärjään lyhyemmilläkin. Ovat noin 2-3 cm:set nykyisin. Noh, mutta nämä ovat pieniä huolia! Minä pärjään näiden kanssa kyllä.

Toivon edelleen sydämestäni kaikille sairastuneille voimia jaksaa. Ja te kirjoittajat, olette ajatuksissani ja lähetän teille virtuaalisesti hurjan paljon voimia ja rohkeutta!

• tätä vastausta muokkasi 4 years, 1 month sitten Tottahan se oli.
• tätä vastausta muokkasi 4 years, 1 month sitten Tottahan se oli.