Siirry suoraan sisältöön

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

Etusivu Keskustelufoorumi Krooninen syöpä kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa? Vastaa viestiketjuun: kuka EI pelkää sairautta/kuolemaa, vai olenko tosiaan ainoa?

#66648
Kia Kolangio
Participant

oi kuinka hienoa että Kangasalan Ukolla sujui leikkaus noin hyvin! nyt sun tosiaan pitää malttaa toipua ja kyllä se mökki siellä odottelee, ehtiihän sinne muutaman viikon päästä. aivan kertakaikkisen upeaa että säästyit avanteelta.

olin keskiviikkona sytoissa ja pam, heti torstaina tuli kuumepiikki 38,5 mutta eilinen perjantai oli jo kuumeeton. huh helpotus.
ehdin jo pelästyä että tässäkö sitä taas ollaan ja jos kuume jatkuu niin se on mars päivystykseen ja niin edelleen.
joka helkkarin päivä pitää olla tarkkana nouseeko lämpö vai ei nouse. lievää lämpöilyä ei edes huomaa eli parasta on vaan heittää mittari kainaloon päivittäin. tänä aamuna oli jopa hieman alilämpöä eli 35,6 mikä ei kaiketi sekään ole mikään hyvä juttu.

kun toi kuume nousi tipahdin vaihteeksi sinne kuoppaan. ”ei tästä mitään tule”-mietteet pyörivät päässä. ja ”eihän tämä elämä ole kohdallani muuta kuin sairastelua”. mutta eilen oli jo parempi mieli kun kuumetta ei ennusteeni mukaan ilmaantunutkaan, lisäksi ostin apteekissa käydessäni pikkiriikkisen ruukkunarsissin 4 e ja kukathan tunnetusti piristävät mieltäni. nyt tuossa ikkunalaudalla on vieri vierin sekä narsissi että valkoinen tulilatva. narsissin paan ulos parvekkeelle päivisin mutta yöksi otan sen sisälle lämpimään.

jonkin sortin matkakuume taas Tallinnaan mutten raaski lähteä. lipun laivaan saisi muutamalla eurolla jos hyvä tuuri käy mutta jos lähden vaikka vain päiväksi niin olisihan se kiva ostella kaikenlaista tuliaista sun muuta vaikken olekaan mikään intohimoinen shoppailija.

tuosta kun Ukko kirjoitti että säästössä on hautajaisrahaa. apua, mulla ei ole. se vaivaakin usein päätäni että veljenikö joutuu maksamaan mulle arkun, mutta mitään kahvikekkereitä en halua. olen tuosta jälkimmäisestä oikein maininnut erikseen ja pannut sen kirjallisenakin ”toivomuslistaani”. syystä, että itse koen hautajaiset niin raskaiksi sekä varsinkin stressaaviksi etten halua läheisilleni sitä rumbaa hoidettavaksi.
ja kuten olen vissiin tännekin kirjoittanut että arkulleni ei saa tuoda kuin korkeintaan yhden kukan, ei siis mitään kalliita kukkalaitteita.
polttohautaus, ilman muuta. se on mulle erityisen tärkeää.

kohta on jo huhtikuu ja pääsiäinenkin ovella. mulla ei ole mitään perinteitä kunhan taas vain oleilen ja möllöttelen. palmusunnuntaisin meitin talon sekä naapuruston lapset käyvät virpomassa, siihen pitää varautua. se on se OIKEA kevään merkki kun noidat rimpauttavat ovikelloa. yleensä penskat ovat vanhempiensa avustuksella nähneet oikein vaivaa noitakamppeineen ja kasvomaalauksineen kaikkineen ja korisaneet pajunkissat huolella.
pääsiäisestä jo viikon kuluttua onkin sitten vappu! käykö tässä tosiaan niin että elän vielä kesän 19, se on oikeastaan yllätys sillä viime kesänä en voinut olla ajattelematta että se jäisi viimeisekseni.

mulla alkaa jo hämärtyä se elämä kun oli vielä terve. millaista se oli? tai tietysti muistan millaista se oli – mutten sittenkään oikein sisäistä enää sitä. joku flunssakin oli katastrofi, tai muutaman kilon painon nousu, tai ns pätkätöistä johtuva epävarmuus tulevaisuudesta (mikä onkin ymmärrettävää, tuo epävarmuus). voi veljet se oli erilaista kaikki kuin nykyisin. hei nyt muuten tajuan, taas vaihteeksi pitkästä aikaa, että itse asiassa pelkäsin tulevaisuutta enemmän kuin nykyisin. olin säikky siitä että miten pärjään koska työni luonne oli mikä se oli ja aina tosiaan sai pohtia mitä tehdä sen ja sen työjakson päätyttyä. enkä ollenkaan osannut nauttia elämän pienistä iloista, en ainakaan samalla tavalla kuin nykyisin. tiedän, toistan taas itseäni mutta toistellaan nyt sitten :)

hurjan kaunis aamu muuten. mun parvekkeelta näkyy pätkä merta ja pienvenesatama ja jos tämä päivä on yhtä lämmin kuin eilinen jäälautat lähtevät toivottavasti lopullisesti. sitten, vapun kieppeillä on kiva seurata kun veneilijät tulevat laskemaan paattinsa vesille. niillä on aina oikein veneiden lasku-talkoot ja tossa rannalla pyörii sakkia pilvin pimein. niillä on eväskorit ja kassit mukanaan ja juovat kahvia laiturilla ringissä istuen. se on mukavan ja niin kesäisen oloista. kunhan nyt ei mitään ihan rajua takatalvea saataisi.

eipä muuta tällä erää.
hyvää mieltä kaikille viikonloppuun ja alkavaan viikkoon! terkuin, Kia